torstai 2. elokuuta 2012

Lappi

Saijan kanssa tien päällä 29.6.-1.7.

Tätä autoa kohtaan, nousi arvostus aika huolella niiden 1500 kilometrin jälkeen...
Elikkä meijän reissu kulki ehkä jotain Suolahti-Laukaa-Äänekoski-Viitasaari-Pudas-Liminka-Ii-Tornio-Ruotsi-Rollo-Luosto-Napapiiri-Rollo-Kemi-Liminka-Viitasaari-Äänekoski reittiä....

Matkaeväitä hankittiin jo Laukaan torilta... Mansikoiden ja herneiden lisäki  matkalla syötiin karkkia, subway ruokaa, abc:n lehtipihvejä, patonkeja ja yksi hotelliaamiainen, joka oikeastaan oli koko reissun tarkoitus ja syy!



Tupakkataukoja pidettiin säännöllisin väliajoi, ettei kuskit nukahda rattiin, ja että pylly jaksaa elää vielä. 1500 km istumista on hyvinkin puuduttavaa hommaa, plus unet auton penkillä.

Tässä niitä Haaparannan maisemia, tuollahan käytiin siis vaan ihan käymisen ilosta, että tuli reissusta  samalla ulkomaan matkakin. Taidettiin tupakan verran katsella ikean valoja ja suunnata sitten kohti pohjosta. Niin ja kello oli tuohon aikaan... ehkä kolme yöllä?

Tältä näytti noin puolet siitä 1500 kilometristä,  Lapissa ajelu oli aika jännää vaikka tie näytti tylsältä, maisemien katselu, ja porojen varominen toi jännitystä elämään.
Viiden aikaan yöllä iski myö pieni paniikki auton kunnosta, kun minä reippaana tyttönä jarruttelin vähemmän kohtuuden rajoissa, mutta poroa suojellakseni, ja meitä myös! Sinne se alle pomppasi...

Ensimmäisenä aamuna "sängystä" noustessa näkymä oli tässä, eli kovinkaan luksusöitä me ei vietetty, vaan mazdassa mukavasti uinuttiin aamun pikkutunneilla tai iltapäivinä, milloin sattui olemaan aikaa ja väsymystä. Elikkä tää on läheltä varsinaista päämäärää, Luoston hotellia, jossa käytiin aamupalalla.


Kelikään ei suosinu koko reissua, mutta tiedetäänpähän nyt, että miltä tuntuu ajaa suomen halki kaatosateessa. En suosittele kokeilemaan. Mutta pohjoiseen mennessä KOKO_YÖN häikäissyt aurinko ei ollut ehkä sen parempi, näki juuri ja juuri rattiin, muuten oli keltaista... Mihinkään säähän sitä ei olla tyytyväisiä...

Pikkutytölle löytyy maailmalta aina jotain ihmeteltävää....


Huoltoasemat tuli hyvin tutuiksi ton reissun aikana...
PutaanPortista mainittavaa on myös se, että sieltä Liminkaan vietiin kaksi Unkarilaista (?) liftaajaa...
Meidän kielitaidolla matka oli hiljainen ja unkarilaisten mielestä varmasti viihdyttävä, kun me Saijan kanssa lauleltiin Robinia.

Matkalla käytiin myös moikkaamassa Joulupukkia ja poseeraamassa ympäri napapiiriä.
Niin ja tuo haalari, se on ostettu lähtiessä Äänekosken Alemakasiinista ja se on mun ehdoton lemppari!

Tästä kuvasta voin sanoa ainoastaan kaksi sanaa: SE TUNNE
(kyseessä siis Suolahteen kääntyvä risteys)