perjantai 30. marraskuuta 2012

Rastakuumetta ja kuumetta.

Heippahei, terveisiä kuumeesta!

Tän päivän oon pyhittäny sängylle, tietokoneelle ja pleikkarille. Epätoivosesti änäriä pelasin, vaikka edelleen siinä surkea olenkin. Olo on parantunu jo huimasti, vaikka ei ole ruoka maistunut enempää kuin puolikkaan uunipitsan verran, ja suklaakaan ei maistu oikein, se on kummallista. Olen siis suklaan suurkuluttaja.

Sängyllä istuskellessani lähes ajatuksissani pyörittelin takkuja tukkaan ja tämä alkaa näyttää jo aika kivalta, vai? Maanantaille tilasin Rosa-vaimon viimeistelemään tämän urakan. Viiden vuoden unelmasta tulee totta, ja mun päässä on vihdoin rastat. Nämähän siis pakotin itselleni, kun en muuten saa mitään aikaiseksi. Rastoja kauemmin olen haaveillut kielikorusta, jota mulla ei vieläkään ole. Sitä en muuten edes muista, mistä meduusaidea tuli, mutta se on ylähuulessa majaillut jo puolitoista vuotta, se oli ehkä kielikorun korvikkeena hetken mielijohde.


Tiedättekö kuinka paljon ärsyttää juuri nyt, että mulla loppui kuvatila tästä hässäkästä? Voin kertoa, että paljon, ja kun joudun aina linkillä nuo kuvat laittamaan niin voi morjesta, menee innostus kohta. Vitsi. Mut ottaa päähän. Ai niin ja toinen juttu, tää on ehkä paras keksintö sitten internetin jälkeen. Laiskan tytön photoshop. Elämäni nainen, Tina, tosta joskus mulle kertoi, ja täytyy sanoa, että kiitos. Aina ei jaksa alkaa millään hienolla kuvanmuokkausohjelmalla värkkäämään, vaan tuolla yksinkertaisesti ja helposti tyhmäkin saa kuvista kivoja. Joo ja takasin asiaan...

Vaikka oonkin todellisen laiska tyttö, tieto siitä, että koko päivä yksiössä, neljänseinän sisällä, sängyssä on nyt ainoa vaihtoehto, se turhauttaa mua suuresti. Olevinaan mulla olis energiaa juosta vaikka maailmanääriin, mutta ei mulla oikeasti. Oon kuitenkin päättäny pakottaa itteni pysyttelemään visusti sisällä kotona vielä huomisen ja ylihuomisen, vaikka lauantaina olisikin ystäväni tuparit, minne kovasti haluaisin, mutta taidan jättää väliin. Sunnuntaina kuitenkin, oloni, ja rahatilanteeni salliessa, haluaisin lähteä käymään Keuruulla hyvän ystäväni luona, mutta saa nähdä jääkö unelmaksi tuo.

Tän päivän yhteys ulkomaailmaan terveydenhoitajakäynnin lisäksi oli se, että maailman huipuimmat Ellu ja Koutsi kävi kahvilla, oikeestaan kahdesti. Oli tosi kiva, että edes jotkut jaksoivat käydä piristämässä mun iltaa. Kuten voitte arvata, kavereitten vierailun lisäksi päiväni on ollut kovin mitäänsanomaton, paitsi että oon tutkiskellu ja mietiskelly asioita, katoin jopa dokumenttia opinnäytetyötäni varten. Teen opinnäytetyön siis siitä, kuinka vanhempien huumeiden käyttö vaikuttaa heidän lapsiinsa. Ja ei, en ole mikään pikkupirihuora, vaikka huumeet kiinnostaakin mua jostain syystä kamalasti. Mediaan nousseet kannabiskeskustelut varsinkin ovat todella mielenkiintoisia. Niin, ja tein hetki sitten mahtavan blogilöydön, ehkä paras sitten teoria miehistä -blogin jälkeen, itseasiasssa blogi taisi löytä jotenkin YAD:n kautta, en ole nyt ihan varma, suosittelen kuitenkin tsekkaamaan tämän.

Tulipa taas selitettyä ihmeellisiä ja turhia ajatuksia tähänkin, mutta eipä kenenkään niitä pakko ole lukea. Lukeeko kukaan muuten ylipäätään tätä blogia? HUOMHUOM, lukijaksi _saa_ ilmoittautua tuolla oikeessa reunassa olevassa mustassa palkissa!!! Niin ja jos joku on erehtynyt siis lukemaan, niin haluisin kuulla mielipiteitä? Vaikka verrattuna aiempaan blogiangstiin, tai sitten ihan muuten vaan. Niin ja muutakin saa kommentoida ja se on aina kivaa, muistakaa se! Ja postaustoiveita voi laittaa, koska sitten saan tänne ehkä joskus jotain järkevää jopa aikaseksikin...

ps. Näin hetki sitten tähdenlennon!


torstai 29. marraskuuta 2012

Pipinä.

Huh terve. Oon nukkunu 4 tuntia, ja enää uni ei tuu. Kuume on olosta päätellen laskenu, mutta edelleen mittari näyttää 37,6. Jep eli oon kipeenä. Mua on jo pari päivää särkeny joka paikkaan ja olo ollu mitä ahistavin, mutta eilen illalla se oli pahinta, kun kotiin töistä tulin. Kuuden jälkeen olin kotona ja suihkun kautta makasin peiton alla ja koitin pitää itteäni hereillä. Ei onnistunu kovin vahvasti, sillä nukahin Vampire Diaresin aikana ;o Äsken tosiaan heräsin ja nyt mietiskelen maailmaa. Ensinnäkin, miks mulle tulee tällanen tauti, kun oon työssäoppimassa? Mulla on todella harvoin kuumetta yli 37,3 tai varsinkaan tällasta oloa. Mua sattuu päähän, ja huippaa heti jos nousen seisomaan. Ei mulla tollasia oireita oo ollu, että huippaa. Nyt olo onkin niin avuton ja heikko, että en voi tehdä mitään muuta kun itkeä. Alpo ihana soitti mulle illalla ja toivo parantumista, ja ois lähteny kaupasta ostaa mulle suklaata jos oisin kyydin tarjonnut, mutta oikeasti, EN_PÄÄSSYT_SÄNGYSTÄ_YLÖS.. edes kun kyseessä oli suklaa?!?! Nyt tuntuu että haluun kuolla.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Takaisin elämässä.

Hyvähuono viikko takana. Ensinnäki, ärsyttää, että mun kämppä on _edelleen_ räjähtäny, toiseks, etten oo ottanu kuvia mistään, kolmanneks, rastat kesken, neljänneks, on tapahtunu huonoja juttuja ja ahistanu, mutta kerron vaan niistä hyvistä!

Maanantaina Eemeli oli mun luona kylässsä, jutoiin kahvia, syötiin ruokaa ja kateltiin leffaa, nii ja pelattiin logo quizia!

Tiistaina sitten kävin vähän sählyilemässä ja Tatu oli kylässä. Keskiviikkona huonopäivä, mutta silti pakotin itteni sählyyn ja sen jälkeen Joel tuli tänne ja nautittiin pari olutta ja kuunneltiin uutta Three Days Gracea! Se pelastikin sitten koko päivän. Myös Saipe pyörähti illalla tupakoimassa.


Torstai meni mietiskellessä, että mitä sitä keksii, ja käytiin limpparilla Vilkissä, sekä lähettiin Jyväskylään mäkkiin Ellun, Koutsin, Rosan ja Puustin kanssa. Sitten menin vielä pyörähtämään myöhemmin opistolla ja kattomassa kun pojat pelaa ja pelasin iteki logo quizia.

Eilen lähettiin Tatun kanssa käymään Jyväskylässä Saran ja Aapelin luona, sitten käytiin myös kattelemassa mulle vaatteita H&M:ltä, mutta siitä ei tullu tatun kanssa yhtään mitään! Mutta oli pitkässtä aikaa hauskaa Tatun kanssa, niin ja tehtiin jotain muuta ku katottiin telkkaria. Käytiin kotimatkalla ruokakaupassa ja mun luona tehtiin yhessä tortilloja, ennen kun Ellu ja Koutsi haki meijät kyytiin. Tästä suunnattiin Hipalle tienaamaan, mutta ei sitten tienattukaan, joten lähdettiin ajamaan Sumiaisiin ja siitä Konnevedelle. Konnevedellä kävin Juuson, Ellun ja Koutsin kanssa kahessa paikallisessa ja sitten palailtiin kohti Suolahtea.

Tänään löhöttiin Tatun kanssa vaan, eikä tehty kyllä yhtään mitään koko päivänä, kunnes vein sen kotiin ja kävin ite kaupassa. Söin äsken vähäsen ja pikkuhiljaa suunnittelen töihin lähtöä.

On ollu kiva viettää aikaa kavereiden kanssa näin paljon ja pikkuhiljaa saada sitä elämää takaisin. Pitkän aikaa mun kaikki vapaa-aika meni Tatun kanssa vaan kahestaan (tai +Ellu ja Koutsi), ja musta tuntu, ettei mulla oo enää niitä kavereita silleen, miten mulla ennen oli. Nyt vähän kerrallaan koitan löytää ne ihmiset takasin ja viettää aikaa niiden kanssa, en edes muistanut, kuinka ihania ystäviä mulla onkaan! Tatun kanssa on  kyllä mukavaa, ja onhan se täällä kahdesti tällä viikolla ollut, mutta on hyvä ottaa aikaa muillekin ystäville. Aluks oli tosi outoa ja hankalaa, kun tuntu, ettei oo mitään jälellä elämässä enää, mut on niitä ystäviä siellä kun vaan ettii.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Väsymys.

HUH. Siivousurakka ei ole edistyny sitten yhtään, eikä edisty. Oon niin poikki ja väsyny, että en jaksa. Viimeyönä nukuin tyytyväisenä, kunnes mun yksi ystävä soitti, että tulisin hakemaan sen Koskelta. No heräsin sitten ja lähin kahelta auton ratissa silmät ristissä ajamaan. Haku reissu kesti sen tunnin ja sain kattoa sen konttausta portaissa ja kaatuilua mun kämpässä. Sitten kun jotenkin kummasti sen sain nukkumaan ja työllä ja tuskalla riisuttua ensin, se halusi oksentamaan. No autoin sen sitten vessaan ja sieltä pois ja sitten nukkumaan. Ite nukahin uudestaan siinä puoli viiden aikoihin ja aamulla heräsin krapulan tuoksusta töihin. Kuinka mukavaa, yöunet jäi vähille, ja olisin mieluusti jäänyt ystäväni kanssa tänne, koska näen sitä niin harvoin ja tiesin, ettei se olisi täällä kun palaan töistä, eikä olisi tulossakaan. No töihin oli mentävä ja nyt kun pääsin pois, niin olo on mitä uupunein, eikä siivoomisesta tule mitään. Eikä myöskään mulla ole ketään tekemässä mun rastoja.

Oon ollu ihan tyytyväinen, kun on ollu välillä yksin, mutta liika on liikaa ja kun olin tottunu siihen, että täällä oli aina joku mun kanssa, nin tää alkaa oleen vähän ikävää jo. Huomenna aamulla taas työt kutsuu, joten tänäkin iltana vähän sinkkuelämää maratoonia yksisteen ja sitten unta. Torstaina olis sitten vapaata, mutta taitaa olla koulupäivä mulla. HUH.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Elämä opettaa osa 1

Tänään oli siivouspäivä, tai no, vähän siivoiluapäivä. Päätin sitten heittää vanhan makaronilaatikon pois, aattelin, että ei hitto, en jaksa juosta enää roskista alas, joten heitin sen vessanpönttöön. Jos saisin valita, en tekis niin.

Ensin meni vessanpönttö tukkoon. Sitten epätoivosesti yritin vetää sitä, no, vesi nousi. Vielä epätoivosemmin, sse vesi nousi. Mietin, että mitä ihmettä mä keksin, kun mun vessanpönttö oli reunoihin asti makaronilaatikkomömmövettä täynnä. Tökin sitä mopin varrella ja vessaharjalla, mutta enhän mä voinut testata, että vetääkö se, koska jos ei, niin ne paskat on mun kylppärin lattialla. Niinpä niin, tämä tyttö sitten sillä vessaharjan "säilytyskupilla" alkoi sitä pönttöä tyhjentää puoleen. Sitten fiksuna tökki lisää ja laitto jotain puhdistusainettakin. Sitten rohkeana päätin vetää... Ja taas oli reunoille asti makaronimössövettä. Alko pikkuhiljaa vaihtoehdot ja usko loppumaan mun vessan toimivuutta kohtaan... No ei auttanu muuta, kun ottaa se kuppi kauniiseen käteen ja tyhjentää pönttö kokonaan kylpyammeeseen. No siellähän oli sitä makaronia vaikka kuinka paljon, joten mopinvarrella tai vessaharjalla tökkiminen ei paljoa auttanut. Pussi käteen ja makaronia roskiin. Voin kertoa, että vessanpöntön vesi on kylmää. Ja makaronin noukkiminen ja kaivaminen sieltä jostain oli melko oksettavaa. Aikani sitä siinä tongin ja uskalsin taas vetää. SE TOIMI! Oli pakko testata uudestaan, että se pönttö ei huijaa mua, EI HUIJANNUT.

Opetus 1: Älä heitä isoja määriä ruokaa vessan pönttöön.
Opetus 2: Osta siivoushanskat.

-------

Nyt olis suunnitelmissa, että kunhan saan tän kämpän siivoiltua, ehkä huomenna, ehkä ei. Otan kuvia ja näytän kaikkea muutakin teille. Niin ja aattelin, että kun en ole itestäni koskaan missään blogissa hirveesti kertonu, tekisin postauksen itesstäni tänne. Vaikka sen kunniaks, että tää blogi alkaa nyt päivittymään, ainakin toivottavasti.