tiistai 29. tammikuuta 2013

UUTTA part 1

Oikeassa reunassa galluppia päivänkuvista ja pitäskö niitä olla enempi, vähempi, mitä pitäs? `
+ takasin kuvakokoelmaetusivumalliin. Jos siitä ei tykkää, asiasta voi valittaa, tai sitten olla hiljaa ja painaa vasemmasta yläreunasta classic.

Se et on stressii, lieventää fressii.


Ei oo tämä tyttö siis kovinkaan fressinä. Oikeesti. Koulustressit alkaa tällä viikolla olla taas pahimmillaan, sit se helpottaa. Mut mulla nää stressiviikot tuppaa olemaan aika kammottavia. Viimeks meni kolme päivää ilman yöunia ja tätä viikkoa jännityksellä ootellessa. Viimeyönä jo meinas pikkasen valvottaa ja tänään sitten lähdin kesken päivän pois koulusta, kun tuntu, että nyt oksettaa ja päätä sattuu ihan liikaa. No ei menny kun 2 minuuttia kun olin kotona ja halailin vessanpönttöä. Ai että mä rakastan opparia. Positiivisesti ajateltuna, perjantaina voin unohtaa koko asiasta stressaamisen täysin.

Mua myös harmittaa se, että mä oon koittanu skarpata koulun suhteen niin paljon kun se on mahollista, ja oon siihen pystynytkin, mutta nyt, makaan kotona sängyssä, vaikka mun pitis olla koulussa.näyttääkö tää jotenkin skarppaamiselta? Mitähän ihmiset musta aattelee? Miettiiköhän ne, että ei toi tyttö vieläkään voinut skarpata tarpeeks, ei siitä oo mihkään. Mut mä kuitenkin oon tosissani yrittäny, joten mä saan olla vaikka sitten omassa pienessä päässäni ylpeä itestäni. Ihan sama mitä muut aattelee. Eikä se oo mun vika, jos mun stressi ilmenee hieman voimakkaammin ku muilla, kyllä sitä kaikilla kuitenkin on.

Mä en muuten oikeestaan tiedä, et miks mulla käy näin. Ja kävi aikasemminkin tänä vuonna. En mä ennen ole menettä ny yöuniani, tai oksennellu, jos mua on koulujutut stressannu. Tottakai nyt on kyse isommista asioista, ja samalla tulevaisuuden suunnitelmat painaa päälle, mut kuitenki, en mä ikinä oo ollu stressin takia pois koulusta, vaan ne on ollu ihan muita syitä. Hmph, enpä tiedä, ehkä koitan nukahtaa hetkeksi, vaikka oikeastaan mua ei väsytä. Mua taas vaan tylsistyttää maata kotona sängyssä tekemättä mitään. Niin, niitä koulujuttuja vois varmaan tehä... Mutta kun, kirjaimellisesti, ajatuskin niistä oksettaa mua.

maanantai 28. tammikuuta 2013

It's not easy to be happy.

Mä en uskalla hymyillä. Mua pelottaa olla onnellinen. Mä oikeasti olen taas onnellinen, mua hymyilyttää ihan sikana. Mut mä pelkään, et milloin täältä tiputaan. Miks mä en vaan voi uskaltaa olla tässä, ja olla onnellinen? Mulla on kaikki nyt niin hyvin, vaikka koulun kanssa on tekemistä, mut so what, se on elämää. Ja mikä parasta, mä jaksan elää sitä. Mä en muista millon viimeks musta olis ollu näin helppo hengittää ja olla, mut silti, mua pelottaa. Mä en usko siihen, että mä voisin olla onnellinen. Ei se voi olla totta. Se kuitenkin on totta, koska mä olen oikeasti onnellinen! 

weheartit



tiistai 22. tammikuuta 2013

teenage dream

Lällykaksikko! <3

ihania tyttöjä :)

milja ja appe yrittää esittää normaalia

hienoimmat naiset ever!

huikeita tovereita<3


saipe otti plastiikkakirurgian käyttöön, nätti tuli.

?!?1 :DDD

tatun_taidekuvat + inka

vanpit!

huippu kaksari haussa, finalisti 1

huippu kaksari haussa, finalisti 2

.... iidan kasvukivut loppu?

bilekuva

pojat  ja bilekuva 

Nyt sitä siis ollaan ryppysiä ja ruttusia, näkö on heikentyny ja krapulat pahentunu. Ei tätä elämää jaksa. Onneksi sain kilo tolkulla suklaata ja litra tolkulla alkoholia, sekä ehkä ihanimman laukun ever, niin niillä pärjää! Paikalla oli ihan mahtava porukka ja mulla oli oikeesti kivaa. Ei mulla muuta. ps. mun kaverit on parhaita.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

I miss you.


Mun teki mieli itkeä, koska olin niin onnellinen. Mun teki mieli itkeä, koska tiesin, ettei se kestä kauaa. Mun tekee mieli itkeä, koska mulla on ihan liian kova ikävä. Mä en oo tottunu olemaan näin kauan yksin. Mä en oo tottunu nukkumaan joka yö yksin. Kun mä sain nukkua turvassa yhden yön, mä olin maailman onnellisin herätessä. Mä olin niin onnellinen, mutta nyt on taas monta yötä yksin. 

Mua harmittaa hirveesti, että aikaa on niin vähän. Mua harmittaa ihan kamalasti, että kaikki asiat on nyt näin. Ja sitten mua vielä pelottaa. Pelottaa ihan hirveästi lähteä kolmeksi viikoksi vielä kauemmas. Lähen kolmeksi viikoksi ihan liian kauas. Vaikka haluisin olla lähellä. 

Mutta sitten kun on lähellä pitkästä aikaa, se tuntuu paljon paremmalle, kun silloin, kun on lähellä joka aamu. Se tuntuu ihan erilaiselta. Mutta en mä silti halua olla tällasessa ikävässä.

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

I'm living the life I love.

Alotetaan eilisestä... Tossa siis eilistä naamaa ja vaatetusta. Toi paita on Tatun, mut toi on maailman ihanin ja en anna tota koskaan sille takasin. Housut on oikeasti vihreät, mutta siltä ne ei tässä näytä. Mutta niin... Nää mun "päivän kuvat" on ihan typeriä. Näytän lähes jokapäivä ihan samanlaiselle. Ei, vika ei siis ole näissä kuvissa, vaan mussa! Miks näytän joka päivä samalle? Tai no oikeestaan, on näissä kuvissakin ehkä vikaa. Otan ne aina typerästi peilistä ja samallalailla. Mutta kun ei mulla ole ketään kuvaajaa. Enkä mä enää ole jaksanut edes kameraa kannella, tai no, en oo nyt tehny muuta kun käyny koulussa, et se ei kyllä oo kovin näkemisen arvonen. Toisaalta, voisinhan mä tehdä postauksen mun koulupäivästä joskus, vai?

No mutta kuitenkin, enempää noita kuvia manaamatta helvettiin, mitäs mä eilen tein... Ainakin myöhästyin koulusta. Sitten mä taisin koulun jälkeen olla tosi väsynyt. Eikun niin! Eilen mä koulun jälkeen kävin kaupassa ja ostin mummon antamilla rahoilla itselleni syntymäpäivälahjaksi paistinpannun ja kahvipurkin. Sitten olin ihan innoissani synttäreistä. Mietin mitä kaikkea voisin tarjota, voisin tehdä itse jotain syötävää, ehkä myös boolia. Ostin jopa kertakäyttöastioita jo. Oon siis oikeesti aika innostunu, ja olen edelleen. Sitten kun tulin kotiin ja ajattelin asiaa siivoaminen tai ruuan laitto, mua alko väsyttää hurjasti. No, vetelin sitten lähes kokonaisen patongin ja kaisersalaattia. Enkä koskaan tehny ruokaa. Illalla sain katsomon toimimaan ja katoin ekalla Iholla-jakson ja istten telkkarista sen toisen. Rakastan sitä ohjelmaa, ja aion seurata sitä. Se oliskin ainoo ohjelma jota seuraan. 

Oon oikeasti aika tosi huono kattomaan telkkaria, enkä ikinä kato sitä. Tai katon aika paljonkin, silloin kun Tatu on käymässä. Me katotaan aina telkkaria, koko ajan. Mutta sillon mä en yleensä päätä kanavaa. Ehkä vähän pakostakin oon alkanu tykkäämään ihmeellisistä sarjoista, kuten Huutokaupan metsästäjät, se on oikeesti aika hyvä! Mutta muuten oon huono kattoon teeveetä. Se on mulla usein auki, mutta mutella ja kuuntelen koneella musiikkia. Mulla on turvallista, jos teevee on auki. Oon siis sähkön ylikuluttaja... No lähtipä tää juttu nyt taas ihan lapasesta, enkä oikeestaan muista mitä piti kertoa. Olin kuitenkin väsynyt illalla ja Iholla-jakson jälkeen laitoin hyvän yön viestin ja puhuin iskän kanssa puhelimessa ja sitten nukahdin heti. 

Mä en tiedä mitä on tapahtunut, mutta mun unirytmi on täydellinen. Ennen yhtätoista olen untenmailla ja aamulla heräilen hyvissä ajoin toimimaan, siis ehkä seittemältä. On kivasti aikaa aamuisin ja oon pirteenä puoli 9 koulussa. Oon kyllä tosi hidas aamusin. Ja teen kaikkea yhtäaikaa. Meikkaan, syön, puen, laitan hiuksia, olen koneella... Teen noita mun aamutoimia tosi lomittain ja sekasin. Oon hassu. Mutta mä oon vaan semmonen aamuhimmailija.
Hahhaha. Tänään meillä oli koululla kirppari. Aamulla sitten etsin myytäviä vaatteita. Lattia ja kaappi näytti siis aika sekavalta. (1) Illalla vaikka laiskottikin hurjasti päätin sitten ahertaa ja siivosin koko kaapin. (2) Mun kaappi ei varmaan ikinä oo ollu noin siisti! Mutta se on myös täysi. Siellä on hirveesti vaatetta, muttei mitään päällepantavaa. Enkä käytä kaikkia vaatteita, mutten voi heittää pois. Kaks mun kaveria kommentoikin mua hamstraajaksi, toinen jopa uhkasi tehdö ohjelman Himohamstraaja Suomi musta. Hah. En ole. Ehkä vähän.  Annoin kyllä jo Tatulle luvan, että kattoo mun kaapista rumia ja tyhmiä vaatteita, ja niitä mitä en siis käytä, ja ottaa ne pois sieltä. En ite kykene sellaseen, en osaa heittää mitään pois. Sitten ajattelin myydä ne vaatteet ja niistä saadut rahat laittaa säästöön ja ostaa uusia, sellasia vaatteita, mistä mä oikeesti tykkään. 
 Koulunkirpparilla en mitään hullua voittoa tehnyt, lähinnä pieniä juttuja myin, ja ostin. Yhden kaverin kanssa sitten tehtiin vaihtareita. Mukaan tarttu kuvassa näkyvä laukku, joka on kuvan mustavalkosuudesta huolimatta tuon värinen, kahet korvikset, farkkulegginsit, löhöhousut ja yks paita, NIIN ja ehkä huikein ostos GTA Vice City. Nyt pitää vaan hakea Tatun muistikortti, niin voin menettää pelille mun elämän. Nyt olen jo melko väsynyt, kuten alla olevasta kuvasta varmaan huomaa, joten taidan uppoutua peitonalle kaakaomukini kanssa ja alkaa tuijottamaan juuri alkavaa suosikkisarjaani! Hyviä öitä ihanaiset, puspus!

Mä oon ollu niin rikki. Mä oon ollu niin uupunu. Mä oon ollu niin sairas. 
Nyt mun asiat on kuitenkin hyvin. Mä saan yöt nukuttua. Mulla on voimaa. 
Mä en ole niin epävarma. Mä en työnnä ihmisiä pois. Mä en pelkää olla lähellä.
Mä en hylkää sitä enää ikinä. En koskaan. Koska enhän mä edes pysty.

tiistai 15. tammikuuta 2013

Kirjeitä part. 1

Mä mietin aika paljon. Tai siis liikaa. Mulla on miljoonia toteuttamattomia suunnitelmia. Mullon tuhansia sekavia ajatuksia. Mut mä mietin ittteeni aika paljon, et millanen mä olen. Mä saatan istua kotona ja listata asioita mitä mä haluan, tai mitä mä pelkään, tai mistä mä tykkään. Tai sitten mä istun kotona ja alan yhtäkkiä itkemään, kun ajattelen jotain, mikä tuntus musta pahalta. Niin, tai mä saatan alkaa itkemään, kun mulle sanotaan tylysti facebookin chatissa. Aika naurettavaa eikö? Sit mietin hetken, pyydän anteeks iteltäni, että oon itkeny ja joltain toiselta, että oon raivonnu. Mut en mä raivoo kun yhelle. Muille mä oon neutraali, en näytä tunteitani. Paitsi sillon jos en voi olla itkemättä. Muuten en. Mä en suutu, enkä raivoo tai itke kenenkään eessä, paitsi yhen tietyn. Mulla pitää olla sellanen ihminen, johonka mä luotan 200 %, että se ei pidä mua hulluna ja tyhmänä (pitää vähäsen), kun mä saan mun kiukkukohtauksia. Mä haluisin sanoo asiat suoraan, kaikille. En vaan sille yhelle tietylle. Ihan jokaselle haluisin sanoa, että painu vittuun, jos mua alkaa vituttamaan sen naama. Aika usein mä yritänkin, yritän näyttää mun tunteita, mut en mä osaa. Joko mä en usko niitä todellisiks, tai sit joku muu ei usko. Ja mitä siitä seuraa, jos mä itken kun on paha mieli kun mä oon väsyny, tai osotan mieltäni jollain tavalla. Huomasin hetki sitten, että ei välttämättä mitään. Mun osa läheisimmistä ihmisistäkään ei reagoi siihen millään tavalla. Miks mä sit tekisin itestäni tyhmän ja itkisin, tai suuttuisin? Mähän voin itkeä ihan yhtä hyvin yksin kotona tai sitten raivota sille yhelle tietylle, jolle uskallan. 

Mä oon aika hirvee, yks ihminen joutuu kannattelemaan sitä osaa mun tuskasta, jota mä en enää jaksa pitää sisälläni. Mut musta on tullu mestarianteekspyytelijä, kun oon alkanu purkamaan oloani sille henkilölle. Ja mun on kyllä paljon helpompi nyt, kun en kanna enää koko tuskaani itestään. Mä oon paljon onnellisempi nykyään, vaikka mulla on tosi usein paha olla. Mut on mulla kyllä aika hyvä olla. Mä vaan kaipaan huomiota. Musta on ihanaa jos joku soittaa mulle ja pyytää jonnekin. Mä en uskalla soittaa kellekään, en ees kysyä kuulumisia, mä pelkään että ne ei tykkää, että mä soitan. Mä pelkään myös, että välillä ihmiset ei tykkää, kun kerron liian usein, kuinka paljo mä välitän. Mä teen sen vaan siks, kun mä haluisin kuulla niitä asioita niin usein, mutta mä oonkin ihan outo. Ei kukaan halua samoja asioita kun mä. Mä haluun pelaamaan hankifutista, mä haluun luistelemaan ja pulkkamäkeen, mä haluun käydä kävelyllä. Mut mä istun yksin kotona ja mietin tota kaikkea, koska mä en uskalla puhua ihmisille. Mä haluisin olla sosiaalinen ja kaikkien kaveri, mut mä oon se hiljanen, joka muuttuu täysidiootiks, sitten ku saa luottamuksen. 

Kavereitten kanssa mä oon tollo! Se on parasta, mut silti mä oon varovainen. En mä uskalla niille puhua, enkä kertoa mun asioita, ne pitäs mua outona. En mä uskalla soittaa mun omille kavereille, koska mä ajattelen, ettei niillä oo aikaa. Mä oon kai outo, koska ne on mun kavereita, miks niillä ei ois mulle aikaa. Niin, no elämä on opettanu välillä ehkä väärin. Niin moni mun kavereista on vaan lopettanu yhteydenpidon, alkanu seurustelemaan, alkanu liikkua toisissa piireissä jne. Musta tuntuu et niillä ei oo aikaa mulle, ne on aina tekemässä jotain. Mä olen aina yksin kotona. Mä kyllä tykkään olla yksin, se on tosi kivaa, mut silti, ei mulla ihan hirveesti oo ketään. 


maanantai vs. lauantai



Maanantailook kuvissa.

Otsikko hämmentää? No, selvennetään. Kumpi on parempi päivä bailata? Lauantai! Elikkä eilen suostuin kavereitten seuraksi paikallisessa käymään yhellä. Oli tosi mukavaa; hyvää seuraa, aliaksen peluuta, iloa ja naurua, yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sitten ne tietysti ylipuhu mut juomaan, ja lupasivat tarjota. Ja sitten tultiin mun luo. Join yhden. Sit join mehua, sitten kaverit lähti ja mä aloin nukkuun. En jaksanu. Yh.

Mutta lauantai on hyvä päivä bailata! Mä jo menetin uskon siihe, että edes juhlisin mun syntymäpäivää, koska en tiedä ketä voisin pyytää juhlimaan, kun ne ketkä haluisin, ei pääse. No, ystäväni Alisa sanoi, että mulla on kakskymppiset, pakko juhlia! Ja mä sit innostuin. Mulla ei ole ollu synttärijuhlia ikuisuuteen, mulle 20 on aika paljon ja jotenkin mä haluisin, et ois mullaki sellanen special-day. Alisa oli ihan innoissaan, että pidän synttärit ja se lupas varmasti olla paikalla ja me päätettiin krebailla ilta. Oon niin ilonen, että se innosti mut. Nyt oon ihan innoissani ja ootan jo, että ois lauantai ja MUN_KAKSKYMPPISET. Hih, mutta lisää synttäreitten odottelua myöhemmin, kun laitan päivityksen tästä päivästä. ;) (tänään tai huomenna)

ps. nyt kun oon noita "päivänlook" postauksia tehny, niin yks biisi linkkaus niihin liittyen, terveisiä mun lempparilukijalle!  Kuunnelkaa biisi! Niin ja kommentoikaa ja kertokaa mitä mieltä ootte tästä blogista! Oon masis, ku kukaa ei sano mittää!

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

You don't seem to know, or seem to care what your heart is for.

~ On se helvetin väärin, et sun kaltainen laatudaami,
viettää illat yksin vaik ois miljoona ottajaa ~

Sunnuntaifiilistelyä kotona nyt. Viikko takana itkupotkuraivareita ja ylpeyttä kouluhommista.

Yöt ja aamut menny valveilla...

Ulkonäköpostauksia multa, huh! Elikkä kerrankin aamulla aikaa ottaa kuvia ja postailla päivän ulkonäköä. Tää tais olla tiistailta. Ps. näytän iha possulta, koska mulla oli kamala näppy naamassa ja jouduin tunkemaan meikkivoidettakasvoihin, mitä yleensä en tee. Tikkurilan värikarttahan musta sit tuli omasta mielestäni ja ehkä toi meikkivoidekin viesti mulle jotain, kun levitin ne valkoselle topille ensiks...

Tuossa vielä tiistailta, elikkä yläoikee: Tatun Nomination ja Jennin Afrikasta tuoma koru. Alavasen mummolta ristiäislahjaksi saatu kultanen sydän. Ja alaoikee yks lempparihajuvesi.


PS. Tatu sai suostuteltua mut perjantaina teinibileisiin, siis oikeeseen teinihelvettiin. Voi hyvä luoja god damn oh fuck, Luojan kiitos oon pian 20, eli mun ei kuulukaan enää nauttia teinielämästä? :Dd (+ eilen söin valmisperunamuusia ja mikrolämmitteisiä nakkeja, ehkä kammottavin kokkaus ikinä...)


perjantai 11. tammikuuta 2013

Fuck you, I smile.

Jos nukahtaa ja herää aina kyynelten kanssa, taitaa olla aika surullinen.

Tää viikko on ollu tuskallinen. Mä en oo saanu nukuttua kun yhtenä yönä kunnolla (11h) muuten on ollu olematonta. Mä oon aivan rättipoikkiväsyny ja vittuuntunu. Tää viikko on lisäks ollu tosi stressaava. Opinnäytetyöstä sain tällä viikolla 20 sivusen ja 24-leirikin meni hyvin. Oon siis itestäni melko ylpeä kuitenkin, vaikken tajua millä voimalla oon ton kaiken tehny. Juuri nyt ajattelen lonkeron avaamista ja pian sen teenkin, tyhjennän mun pään. Koulustressin lisäksi, mulla on tosi yksinäinen ja hylätty olo kokoajan. Ehkä teen siitä tiedostamattani ihan liian ison jutun itelleni, mut kun tuntuu siltä, niin sitten tuntuu. oon kauheen pahoillani, et moni joutuu kestämään mua tällasena, mut kai tää joskus helpottaa. Oon rikki. 
Aattelin kuitenkin, et ens viikolla kaikki muuttuu, elämä on ilosta ja fuck that shit. En kuitenkaan tiiä, kun pelkään niin paljon ja oon niin heikko, enkä haluu luopua ja mulla ei kuitenkaan oo enää mitään. Aina voi yrittää. Ainoo toive multa ens viikolle kyllä ehkä olis se, että joku muistais mun synttärit, että joku onnittelis mua ja että sais mut aidosti hymyilemään ja parantas mun oloa edes vähän, olis mun.

ps. mulla on tosi paljon kuvia tulossa, mut mä en yksinkertasesti nyt jaksa. en jaksa.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

11 h unta

Mä vihaan kaikkea.
...mun on ehkä aika tosi paha olla....


sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Aktiivivalokuvaaja...NOT.

Kaverit, toverit ja ystävät huomio! Voisitteko sanoa mulle, että ota nyt niitä valokuvia? Raahaan tota kameraa mukana ja ajattelen, että TÄNÄÄN MÄ KUVAAN. Ja pyhpah, yhtään kuvaa taaskaan kortilla. Tiedättekö kuinka usein noin käy? Aina. Mua ärsyttää, mä niiiin kovasti haluisin taas kuvailla ja siks mulla on kamera mukana. Mut sitten, mä en koskaan ota niitä kuvia. Kameran mukana kantaminen on toki edistysaskel, muttei vielä tulos. Kamera matkusti tänäänkin turhanpäiten Jyväskylään mun seurana, matkalta, nolla kuvaa.


Siinä se on! Vihdoin ja viimein kuvassa, mun oma pikku yksiö. Tossa noin... oikeestaan... kokonaan. Eilen kokkaillessani ja jammaillessani Raappanan Ilta on nuori jammailuja, polttelin kynttilöitä. Olin saanu siivottua ja koti näytti puhtaalta ja kerrankin oikeesti kodilta, jossa mä viihdyn. Mutta, ei tästä kämpästä sen enempiä (pitäis tehdä postaus vaan mun yksiöstä, jep), vaan... Mulla oli eilen ihana ilta. Kun olin saanut kokkailtua, mulle tuli seuraa ja syötiin ja pakko myöntää kerrankin onnistuneensa, RUOKA OLI HYVÄÄ. Toisin kuin pannukakku, joka mun mielestä oli raakaa. Ruuan jälkeen vähän leffaa ja mukavaa kotifiilistelyä. Kävin vuokraamassa Madagascar 3, joka on mun yks suosikkileffa! Hyvä olikin, toistamiseen.
Tänään yksin illasta väänsin itkupotkuraivareita ja poltin tupakkaa mahottomasti, koska hermothan mulla meni, kun opinäytetyötä edes ajattelinkin. Montatuntia mä sen kanssa tein töitä, mut pakko sanoo, että en kyllä tainnu saada tulosta, vaan samaan aikaan auki ollut facebook vei mut pahoille teille. Hups. Sitten lopulta kyllästyin hommaan ja Saijan kanssa päätettiin tylsyydessämme lähteä ajelulle. Jyväskylässähän me sitten mäkkärin drive-inilla käytiin, namsmums. Jep, juuri se reissu, jossa kamera oli mukana, mutta kuvia ei lähteny matkaan. Tosin kotona jaksoin ottaa ihkuja teinipeilikuvia. Ihan vaan aattelin teitä, että näätte mun "päivän look", joka 5 minuuttia ennen kuvaa oli vieläkin hemaisevampi. Eli, mua ei kiinnostanu vittuakaan näyttää sen kummemmin ihmiseltä, vaan lähdin meikittä ja kollarit jalassa todistamaan taas kerran suurta rakkauttani Toyota avensicseja (miten ikinä kirjotetaankaan) kohtaan. Voi kuinka kaipaankaan omaa rakastani.

Kommentteja! *koiranpentuilme*

perjantai 4. tammikuuta 2013

Stressii vai fressi?


Haluan tuollaisen tonne reunaan.... APUA?
Samoin haluisin TUMBRLlinkin tuonne reunaan, en osaa yhtään tälläsiä juttuja! Auttakaa joku! :DD

Mulla on aikamoinen stressi, koska en oo fressi. Ei vaan siis, huomenna olis tarkotus vähän kivasti kokkailla ja pitää semmosta kivaa iltaa leffan parissa, mut en jaksanu siivota vielä! Kun herään joskus aamupäivästä mul on melko kiire saadakin sit kaikki valmiiks, huih. 

:DDDD joo, en oo fressi. 
Ja se et oon edelleen hereillä, enkä nukkumassa.... Elämä on opettanu taas jotain.
Eilen valvoin sit vahingossa koko yön. Hups. Sit nukuin kivat päikkärit 13-17. Ku en selvinny hereillä. Ei jumaleissön tätä elämää. Elämän opetuksia tällä kertaa siis: 1. Älä nuku päiväunia. 2. Mutta sitä ennen kannattaa nukkua yöllä. 

Olipahan taas väsyny postaus -.-''

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Happy New Year!



Hyvää uutta vuotta vaan kaikille! Mun vuosi vaihtu nätisti Sinin kanssa siellä sun täällä. Ja nättiys katos kuvioista, kun mä tein itelleni uuden vuoden lupauksen, et mä en satuta itteäni enää tahallani. Jos mä en riitä, enkä oo se ainoo, mua ei ole. Eli jätin taakseni viimevuoden lisäksi elämäni ihanimman ja samalla sen kamalimman ihmissuhteen. Nyt ei ole ehkä maailman parhaimmat fiilikset, joten enpä tässä enempiä höpötä, mutta tulin vaan uutta vuotta toivottelemaan teille! Nyt mä selaan 20 kerran kaverini läpi ja mietin vielä kerran, et kelle mä oikein soitan. Siellä on tasan yks ihminen, jolle mä tahdon soittaa, mut sille mä en soita. Tästä ei voi muuta kun vuosi muuttua paremmaksi...