Aktiivivalokuvaaja...NOT.

Kaverit, toverit ja ystävät huomio! Voisitteko sanoa mulle, että ota nyt niitä valokuvia? Raahaan tota kameraa mukana ja ajattelen, että TÄNÄÄN MÄ KUVAAN. Ja pyhpah, yhtään kuvaa taaskaan kortilla. Tiedättekö kuinka usein noin käy? Aina. Mua ärsyttää, mä niiiin kovasti haluisin taas kuvailla ja siks mulla on kamera mukana. Mut sitten, mä en koskaan ota niitä kuvia. Kameran mukana kantaminen on toki edistysaskel, muttei vielä tulos. Kamera matkusti tänäänkin turhanpäiten Jyväskylään mun seurana, matkalta, nolla kuvaa.

Siinä se on! Vihdoin ja viimein kuvassa, mun oma pikku yksiö. Tossa noin... oikeestaan... kokonaan. Eilen kokkaillessani ja jammaillessani Raappanan Ilta on nuori jammailuja, polttelin kynttilöitä. Olin saanu siivottua ja koti näytti puhtaalta ja kerrankin oikeesti kodilta, jossa mä viihdyn. Mutta, ei tästä kämpästä sen enempiä (pitäis tehdä postaus vaan mun yksiöstä, jep), vaan... Mulla oli eilen ihana ilta. Kun olin saanut kokkailtua, mulle tuli seuraa ja syötiin ja pakko myöntää kerrankin onnistuneensa, RUOKA OLI HYVÄÄ. Toisin kuin pannukakku, joka mun mielestä oli raakaa. Ruuan jälkeen vähän leffaa ja mukavaa kotifiilistelyä. Kävin vuokraamassa Madagascar 3, joka on mun yks suosikkileffa! Hyvä olikin, toistamiseen.

Tänään yksin illasta väänsin itkupotkuraivareita ja poltin tupakkaa mahottomasti, koska hermothan mulla meni, kun opinäytetyötä edes ajattelinkin. Montatuntia mä sen kanssa tein töitä, mut pakko sanoo, että en kyllä tainnu saada tulosta, vaan samaan aikaan auki ollut facebook vei mut pahoille teille. Hups. Sitten lopulta kyllästyin hommaan ja Saijan kanssa päätettiin tylsyydessämme lähteä ajelulle. Jyväskylässähän me sitten mäkkärin drive-inilla käytiin, namsmums. Jep, juuri se reissu, jossa kamera oli mukana, mutta kuvia ei lähteny matkaan. Tosin kotona jaksoin ottaa ihkuja teinipeilikuvia. Ihan vaan aattelin teitä, että näätte mun "päivän look", joka 5 minuuttia ennen kuvaa oli vieläkin hemaisevampi. Eli, mua ei kiinnostanu vittuakaan näyttää sen kummemmin ihmiseltä, vaan lähdin meikittä ja kollarit jalassa todistamaan taas kerran suurta rakkauttani Toyota avensicseja (miten ikinä kirjotetaankaan) kohtaan. Voi kuinka kaipaankaan omaa rakastani.

Kommentteja! *koiranpentuilme*