Ei oo tämä tyttö siis kovinkaan fressinä. Oikeesti. Koulustressit alkaa tällä viikolla olla taas pahimmillaan, sit se helpottaa. Mut mulla nää stressiviikot tuppaa olemaan aika kammottavia. Viimeks meni kolme päivää ilman yöunia ja tätä viikkoa jännityksellä ootellessa. Viimeyönä jo meinas pikkasen valvottaa ja tänään sitten lähdin kesken päivän pois koulusta, kun tuntu, että nyt oksettaa ja päätä sattuu ihan liikaa. No ei menny kun 2 minuuttia kun olin kotona ja halailin vessanpönttöä. Ai että mä rakastan opparia. Positiivisesti ajateltuna, perjantaina voin unohtaa koko asiasta stressaamisen täysin.
Mua myös harmittaa se, että mä oon koittanu skarpata koulun suhteen niin paljon kun se on mahollista, ja oon siihen pystynytkin, mutta nyt, makaan kotona sängyssä, vaikka mun pitis olla koulussa.näyttääkö tää jotenkin skarppaamiselta? Mitähän ihmiset musta aattelee? Miettiiköhän ne, että ei toi tyttö vieläkään voinut skarpata tarpeeks, ei siitä oo mihkään. Mut mä kuitenkin oon tosissani yrittäny, joten mä saan olla vaikka sitten omassa pienessä päässäni ylpeä itestäni. Ihan sama mitä muut aattelee. Eikä se oo mun vika, jos mun stressi ilmenee hieman voimakkaammin ku muilla, kyllä sitä kaikilla kuitenkin on.
Mä en muuten oikeestaan tiedä, et miks mulla käy näin. Ja kävi aikasemminkin tänä vuonna. En mä ennen ole menettä ny yöuniani, tai oksennellu, jos mua on koulujutut stressannu. Tottakai nyt on kyse isommista asioista, ja samalla tulevaisuuden suunnitelmat painaa päälle, mut kuitenki, en mä ikinä oo ollu stressin takia pois koulusta, vaan ne on ollu ihan muita syitä. Hmph, enpä tiedä, ehkä koitan nukahtaa hetkeksi, vaikka oikeastaan mua ei väsytä. Mua taas vaan tylsistyttää maata kotona sängyssä tekemättä mitään. Niin, niitä koulujuttuja vois varmaan tehä... Mutta kun, kirjaimellisesti, ajatuskin niistä oksettaa mua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
piristä mua, darling