keskiviikko 8. toukokuuta 2013

sekasta metelii

"Alkaa savu nousta päästä, kun kuuntelen näitä tukirahoilla tarkoituksella elävien luusereiden juttuja. Minun mielestäni olisi yhteiskunnalle paljon hyödyllisempää jakaa siellä sossun luukulla hirttoköysiä kuin lapata jokaiselle narkkarille se kaksi tonnia kouraan per kuukausi."

Missikisoilla ja älyllä, maalaisjärjellä ja yleissivistävällä tiedolla ei ole mitään tekemistä keskenään? Tai inhimmilisyydellä, ihmisten arvostuksella ja tuomitsemisella? -Ilmeisesti ei, ainakaan tässä tapauksessa. Luin aiheesta ensin Suomen virallisen kotikasvattajan blogista, ja sit musta tuntu, et pakko itekin aiheesta blogissa mainita. En kestä blondeja. Jos toi tyttö johtais maailmaa, ja antais sossun luukulta kaks tonnia, ni mä alkaisin narkkaamaan. 


Viime viikkoina olen kuullut yhtä jos toista maailmasta. Hyvää ja pahaa. Suomesta vain hyvää. Lottovoitto olla suomalainen. Kaikenlaiset keskustelut, tarinat, lehtijutut yms. on avartanu mun pään sisäsiä kuvitelmia aika huolella. Tällä pallolla on vitusti paskaa, eikä sillä, että mulle jää kuukaudessa 160 euroa elämiseen vuokran jälkeen, ole enää mitään merkitystä. Oikeesti. Mun elämä on yhtä juhlaa. Tällä pallolla on niin paljon köyhyyttä, sotia, sääntöjä, vankileirejä, vapauden rajoittamista ja muuta shaibaa, että mulla ei oo ees käsitystä siitä. Linkistä 'Ja muita maailman epäkohtia...' voi lukea yhenlaisen homman jota täältä löytyy. Eikä tossa oo todellakaan vielä kaikki. Mä oikeestaan alan vihaamaan tätä maailmaa ja ihmisiä vaan koko ajan lisää ja lisää. 

Ehkä tässä mun turhat ajatukset tällä kertaa. Seuraavaksi voisin kertoa vaikka elämän opetuksista...



Leivoin noin viikko sitten pullaa. Minua laiskotti. Päätin tehdä taikinan yleiskoneella. Homma vähän tökki. Vaihdoin käsin vaivaamiseen, kun taikinan paloja oli pitkin keittiön lattiaa ja tiskipöytä täynnä jauhoa.

Opetus1: Älä ole laiska.
Opetus2: Älä tee pullataikinaa yleiskoneella.

-
Opetus3: Muista kohottaa tarpeeksi. (Oli hieman kovaa pullaa meitsillä)

Ja näistä opeista vois hypätä vaikka sitten matkalle Kouvolaan... (ehkä myös hieman nättiätyttöä)


Joskus vaan miehiä pitää vihata. Ja mä oon hommassa melko hyvä. Mut enemmän mä niitä kuitenkin osaan rakastaa. Tää vaan piti jonain kauniina kevätpäivänä pikkuraivoissaan ikuistaa. Ikuistin myös samalla sen, että kouvolassa on joskus jotain pointtia. En mä oikeesti ketään vihaa, ees miehiä. Enkä poikiakaan.


Kuva ei kerro koko totuutta. Tässä kuitenkin esillä mun tuleva valmistujaismekko. Minun valkoinen (eri juttu kuinka nopeasti läikikäs) rakkauteni. Meinas mekko-ostokset turhauttaa kovasti, mutta tää oli niin... niin... sympaattinen? söpö? Tässä sit kuitenkin vaan oli jotain.


Uninen neito ja nalle. Kouvolassa oo pahemmin kerenny tätä elämää viettämään. Tai no, ei mulla täällä mitään elämää edes ole. Töistä kotiin, vähän facebookkausta ja what's up -viestejä, pari jaksoa VAmpyyri päiväkirjoja ja unta palloon, aamulla sitten taas töihin.


En voinu olla ikuistamatta tätä mainosta keskustassa liikkuessani. Enkä voinu olla lähettämättä tätä Iidalle. Tässä oli sitä jotain.


Tänään takkutukkani sai uuden värin päähän. Sitähän on hyvä esitellä mustavalkoisessa kuvassa, eikö? Tummanruskea se kuitenkin on, hieman hohtaa punasuuttaan. Katsellaan, jos kesän jälkeen takaisin punaseen, kun ei enää ole aurinko haalistamassa. Ensiviikolla tukalle tapahtuu taas, mutta siitä sitten ehkä maanantaina...


Stressiä, ammatillisuutta, valmistumista. Tehtäviä, työtä, järjestelyitä. Hommaa, Hommaa ja vielä kerran, Hommaa. Huomenna tiedossa noin 12 tuntia töitä, viimeinen näyttö mun ammatillisesta osaamisesta. Samalla pitäis vähän arvioida toista opiskelijaa. Voi huh huh, kyllä sitä hommaa on. Ja ei, toi kalenteri ei kerro totuutta. Tän kuvan jälkeen siihen on tullut varmaan puolet lisää tekstiä. Siis niin paljon, että mihkä ei mahdu mitään. Muistettavia asioita on noin 200. Ne on vielä eri paperilla... Mitähän sitä unohtais? 


Kuten joku älykkäämpi saattoi ymmärtää, minulla on hirveästi hommaa. Huomenna on tosiaan viimeinen näyttö ja kyllähän se pikkasen pistää ressaamaan, mutta aika lailla kokemuksella ja itsevarmuudella se menee läpi. Ei tässä kovin kaukana ammatista olla. Kuitenkin vielä pari juttua teille kerron....

Elikkä vähän päivitystä tässä blogissa.
Tää päivitys on aika sekanen. Tosi paljon asiaa. Ei oo ollu aikaa kirjotella. Niinpä 'jaottelin' tätä tunnisteiden mukaan ja ne on myös väritetty tässä blogissa. KOMMENTOI, Onko sekava? Lisäksi muistutus, reunassa gallup, VASTAA. Niitä kommentteja voisitte heitellä oikeesti mulle vaikka anonyymina, (nimelliset toki mukavempia) sillä olen erittäin tietoinen siitä, että lukijoita tällä blogilla riittää, MIKSI ei kommentoijia? Ja se, miksi kehotin kommentoimaan anonyymisti, oli siksi, että jos haluatte haukkua tän blogin lyttyyn, niin teidän ei tarvi pelätä että oon teijän sänkyjenne alla seuraavana yönä. Ei vaan, kaikki palaute on niin tervetullutta! Harmittaa kovasti, kun kellään ei ole asiaa. Myös lenpi 'tunnisteesta' vois vähän MIELIPITEITÄ heittää. Mikä noista ja miksi? 

Nyt tämän neidin on pakko vaihtaa mekko unisortseihin ja käpertyä peiton alle. Luultavasti en voi vastustaa Salvatoren veljeksiä tänäkään iltana, joten yksi jakso vampyyreja on pakko laittaa pyörimään... Sitten ei voi muuta kuin käydä unten maille, sillä aamulla ekllo pirisee kello 8.00 (tarkottaa luultavasti sitä, että ylhäällä olen 8.30) Aamulla kuitenkin pitäisi ehtiä hieman lappuja tulostelemaan, keräillä kimpsut ja kampsut ja kaikki muistettava, sekä lähteä ajoissa liikenteeseen, jotta ehtii käydä kaljakaupassa, sillä torstaina (on pyhä ja kaupat ei ole auki) suuntaan kohti tovereita ja Vesantoa, jossa neljän päivän vapaat kuluu mökkeillen.

ps. viel yks kirje

Jokainen bussi, jonka etulasissa hohtaa punaisella Jyväskylä, huutaa mua kyytiinsä. Oikeesti mä haluan sinne. Tällä kaupungilla ei oo mulle mitään annettavaa. Ei mitään. Ei ketään. Ei missään. Sitäpaitsi, keskustassakin haisee lehmänpaska. Mä haluan kotiin. Omiin kuvioihin. Siellä missä voi elää. Siellä missä on hyvä olla. Täällä ei nimittäin ole. Mulla on ikävä. Kotia. Ystäviä. Omaa elämää. Onnellisuutta. Iloa. Yhdessä oloa. Vieressä nukkumista. Parveketta. Lähikuppilaa. Ikävä sitä kaikkea. Kaikkea mikä kuuluu mulle. 



maanantai 6. toukokuuta 2013

kesäyössä vaeltaa.

mä muistan taas miltä ne tuntuu, 
kesäyöt, kun ei oo kiire
me istuttiin satamassa aamuyöllä monta tuntia
eikä meillä ollu mitään huolia

hätäviestejä ystäville, muistin miltä se tuntu
samalla muistin, että elämä on ollu melko tasaista
ei mulla oo ollu suuria huolia
mähän oon luottanu oikeesti koko ajan

totuus. sä olet koko totuus.
enkä mä osaa valehdella sulle ikinä.
ehkä sä siksi pidät musta.
koska mä olen aina sulle rehellinen. aina.