torstai 27. kesäkuuta 2013

stuck. stuck. stuckstuckstuckstuck!

Keksin eilen jotain hienoa. Sen voi tulkita aika monella tapaa. Hyvässä ja pahassa. 
# Kun kertoo toiselle valkoisia valheita, se ei ole enää puhdasta ystävyyttä. #

Mutta niin, hyvää kesän jatkoa. Tuo ei oikeestaan liittyny mihinkään. 
Mikään ei enää liity mihinkään. 

tiistai 25. kesäkuuta 2013

irtiottoja arjesta, paras unohtaa mennyt ja tuleva









Onko maailmassa mitään ihanampaa kuin ystävät? Onko maailmassa mitään kauniimpaa kun  kesä? Onko maailmassa mitään parempaa kuin matkustaminen toiseen kaupunkiin? Onko kenenkään muun elämä yhtä täydellistä kun mun?
Mä tiedän mitä on nauttiminen, juhliminen ja onnellisuus. Irtiotto arjesta, niistä kuvioista missä ei tiedä jaksavansa olla, pois kaikesta mikä tuntuu pahalta. Mahtavaa. Parasta.
Tiedättekö sen tunteen, kun kävelee pitkin katuja vanhojen ja uusien ystävien kanssa humalassa, välittämättä muusta maailmasta? Se tunne on ehkä maailman paras. Sitä on elämänsä onnellisin ja nauraa vaan. 
Tai muistatteko tytöt, miltä tuntuu pitää tyttöjen iltaa? Juoda skumppaa, syödä sipsejä ja katsoa elokuvaa, joka on samaan aikaan ihan tyhmä ja loistava? Mä tiedän senkin. On ihana nähdä pitkästä aikaa ystävää ja olla vaan. 
Oletteko tunteneet sitä, kun olette kyllästyneitä arkeen? Saman ihmisen kanssa tappelette kaukosäätimestä ja ruuanlaittovuoroista, etkä enää muista mitä tarkoittaa sanat sponttaani, onnellinen, yhdessä olo, ihana, tärkeä, söpöily, rakas? Silloin kun miettii onkosittenkäänhyvänäin kannattaa lähteä pois. Ei ehkä kokonaan. Tai mistä minä sen tiedän, en ole kokeillut. Viikonloppu erillään tekee hyvää, varsinkin kun vaihdoin täysin maisemaa. Näin vanhoja ystäviä. Sellaisia joita ei ollut nähnyt aikoihin. Eli hetken ihan toisessa maailmassa, edes muistelematta kotia. En ajatellut yhtään, miltä tuntuisi maata omassa sängyssä jonkun kanssa. Olin kaukana poissa. Ja mä nautin. Ystävien kanssa me tehtiin hölmöjä asioita ja nautittiin kesästä. Voi että mä rakastin sitä yötä. Pitkästä aikaa vieressä nukkui ihan joku muu. Pitkästä aikaa ei edes tehnyt mieli kiukutella. Ja kun mä olin taas kotona, mä olin siinä onnellinen. Eikä mulla ollut enää sellainen olo, etten haluaisi olla siinä.



maanantai 3. kesäkuuta 2013