lauantai 26. lokakuuta 2013

veisitkö mennessä mädän hajusi?

Selasin naamakirjaa ajankuluksi ja se ihminen pomppas ruudulle ja sai mun sisällä kaikki pahan olon tunteet henkiin. Minä, joka kestän mitä vaan, tulen toimeen kenen kanssa vaan, siedän kaikkia.... PAITSI SITÄ. Mua vähän jopa naurattaa nää mun vihantunteet. Onko tää säälittävää, vitun teiniä, tyhmää vai noloa? Ihan sama, niitä tunteita ei muuteta.


Okei tuntuu hirveeltä kirjottaa näin, mutta pakko purkaa tää raivo mun sisältä. Mä en yleensä ajattele KENESTÄKÄÄN näin. Ihan rauhassa saisi kyllä viettää onnellisen elämän, kunhan tekis sen poissa mun silmistä, mun elämään millään tapaa vaikuttamatta ja pitämättä yhteyttä yhteenkään mun läheiseen. Pelkkä ajatus siitä kaikesta ja koko ihmisestä saa mut oksentamaan ja huutamaan ja juoksemaan jonnekin kauas. Sry.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

piristä mua, darling