keskiviikko 13. marraskuuta 2013

NEVER SAY NEVER



Kolme vuotta sitten sanoin, ettei minusta tule ikinä lähihoitajaa. Puoli vuotta sitten taas, etten istu koulun penkkiin viiteen vuoteen. Silti kuitenkin 2.1.2014 eteenpäin istun koulunpenkillä täällä Äänekoskella ja opiskelen itseni lähihoitajaksi. Olen siitä(kin) hyvin iloinen, koska sitten tiedän, että työttömyysmahdollisuudet vähenee huimasti ja mun on mahollista tehä just niitä hommia, mitä mä tahdonkin. Elämä rullaa niin niin hienosti.

Tuntu aluks tyhmältä hehkuttaa tätä onnea täällä ja samalla saattaa masentaa muita. Mut sit mä hokasin, et vaikka mä olen itkeskellyt monia asioita tänne blogiin, niin mä kuitenkin tein tän siks, että mä halusin alottaa uuden vaiheen elämässä, onnellisen vaiheen. Tää blogi on sitä varten, että voi sanoa olevansa onnellinen. Sitä paitsi, kaikilla on huonojakin jaksoja. Ja ehkä joku huomaa tästä mun onnesta sen, että se aurinko paistaa risukasaankin jonain päivänä. Joten siis, jaksamisia kaikille! Älkää ikinä menettäkö toivoanne, vaan uskokaa, että joku päivä kaikki on hyvin. Ja mikä tärkeintä, älkää koskaan sanoko ei koskaan. Tai sanokaa vaan, mutta unohtakaa noudattaa sitä. ;)

tiistai 12. marraskuuta 2013

nuhaisia humallikkoja, nistejä ja kriisejä

"Alkoholiton alkoholi"

En tiedä miksi, mutta oli pakko tulla pohtimaan tätä asiaa. Tää herätti aika paljon ajatuksia. Enskuimmäisenä särähti korvaan se, ettei tuote aiheuta riippuvuutta. Antakaa mun kaikki uskoa! Toi ei välttämättä aiheuta riippuvuutta niinkun esim tupakka, mutta mä veikkaan että kyllä tuokin riippuvuutta aiheuttaa. Mikä ei aiheuttaisi? Mä uskon, että aika monelle juominen on sellasta hauskan pitoa ja se saa myös tolla aineella. Ja jos sen haluaa aina uudestaan ja uudestaan ja hankkii myös, niin mitäs ihmettä se on jos ei riippuvuutta? Toisekseen ton on pakko olla jollain tapaa haitallinen, ihan varmasti on. Ja mitä toi on? Eikö se sitten luetella huumeisiin (ainakin suomessa?) jos sillä "saa pään sekaisin" muttei se ole viinaa. Ja miten ton käyttöä valvotaan? Jos sä ajat "päissäs" tosta aineesta autolla ja sut puhallutetaan, niin ei se näy mihinkään. Kai siihenkin on jotain keksitty? En ymmärrä tota ja toi herättää pikkusen liikaa epäilystä. Vai?

No kun tässä nyt alettiin pohtimaan asioita, niin puhutaan sitten tisseistä. Tai oikeastaan ei, vaan siitä kuinka sosiaalinen media ja ihmiset siellä tuhoaa mun aivot. Kommentoin siis kyseistä artikkelia siitä kopioiden lauseen "Rintamaito pitää sisällään ainetta, jolla on yhtäläisyyksiä marijuanan kanssa. Sen tarkoitus on pitää vauva rauhallisena."
Tuosta sitten heitin vitsillä, että joskus alan myymään rintamaitoani, jotta huumeongelmaiset ostaa. Tähän sain vastaukseni mielestäni selkokielelle käännettynä: Sinä pidät marijuanan käyttäjiä narkkareina, ihan niinkuin ongelma olisi muka realistinen ja vakava. Se sai paljolti kiehumaan mun päässä, mutta halusin olla hiljaa, sillä yksinkertaisesti en vain jaksa väitellä nyt mistään. Mutta koska asia ärsytti minua, piti tulla tänne avautumaan. Ensinnäkin, mielestäni nuoriso-ohjaajien (tai alan opiskelijoiden)ei ole sopivaa millään tavalla puhua positiivisesti huumeista, siis julkisesti. Pienissä koloissaan puhukoot mitä puhuu. Toisekseen, työskentelen tällä hetkellä päihdetyössä, joten minä erityisesti puhun jokaikisestä päihteestä joskus liiankin negatiivisesti. Ihan tarkoituksella. Paitsi nyt kun avaudun tähän ja sanon, että mulle on ok, jos joku käyttää marijuanaa, siis jos osaa käyttää sitä järkevästi. JA ei, en pidä tällaisia henkilöitä välttämättä narkkareina. Mutta siitä olen erimieltä, että marijuana-riippuvuus ei olisi realistista tai vakava ongelma. En tiedä halusinko itkeä vai nauraa, mutta jos joku tulee sanomaan, että marijuana-riippuvuus ei ole realistista tai vakavaa. Tiedän, ei ehkä kaikilla, mutta jumalauta. Olen kuullut ja tiedän yhtä sun toista, ja olen varmaakin varmempi siitä, että kyllä marijuanariippuvuus voi olla vakava asia. Kyllä niitä "fiksujakin" käyttäjiä on, mutta heidänkin pitää ymmärtää se toinen puoli maailmasta. Kiitos hei.

Tuli jo tarpeeksi pitkä avautuminen noista päihteistä, joten en jaksa enää, vaikka asiaa olisi. Tulin tänne blogiin päivittelemään turhan päiväisiä asioita, koska olen kipeänä enkä jaksa tehdä yhtään mitään muuta. Voisin ajan kulukseni kertoa hieman muitakin kuulumisia.



Mun viikonloppu oli taas yhenlainen. Perjantaina olin ahkera tyttö ja siivosin. Siivouksen jälkeen palkitsin itseni heseruoalla. Myös siksi, että maanantaina oli tarkoitus jatkaa tota urheilua ja liikkumista ja terveellistä ruokailua. Heseruoan lisäksi suunnitelmissani oli ottaa pari olutta, kun Ellu ja Koutsi oli takaisin koskella ja oli kiva nähdä niitä. No paskan vitut ku humalassa sitä oltiin. Lauantai oli yhtä säätämistä ja huolen pitoa. Illasta lähdin pitkästä aikaa Saijan luo Suolahteen. Meidän oli tarkoitus mennä katsomaan Kaija Koota, mutta liput olivat loppu. Päädyimme Viljokseen. Kun tulin kotiin siinä kahdentoista aikoihin, herätin samalla Tatun, joka nukkui täällä... Eikä se ilta nyt siihen sitten päättynynt, vaan lähdettiin viel' paikalliseen teinihelvettiin bailaamaan. Meillä oli kyllä tosi mukava ilta, joka sitten monen mutkan kautta päättyi tänne mun luo aamuyöstä. Mä tajusin vaan, että ei perkele, mähän oon ihan helvetin onnellinen tyttö. Sunnuntai menikin perinteisesti sohvalla loikoillen. Mutta oli kaukana tuo viikonloppu siitä suunnitellusta rauhallisesta kotiviikonlopusta... Mua ei oo luotu olemaan kotona viikonloppuisin, vaikka kuinka yritän.

No tämä viikkohan on jo hyvällä mallilla ja meikäläinen on sillä mallilla, että pakotan itteni töihin. Oon siis järjettömän kipeänä. Ei mulla kuumetta ole, mutta tukossa ollaan ja kurkkua koskee vaikka kuinka paljon. Eli jäi vähän niinkun se urheilukin sitten tällä viikolla alottamatta. Tää päivä on aika lailla menny sängyssä maaten/nukkuen kun olen töistä päässyt. Huomenna vielä sinnittelen töihin ja sitten jos ei olo parane, menen lääkäriin. Ihan vaan siksikin, että kerkeisin sairastaa ennen ensiviikkoa, sillä mulla on silloin loma. Eilen kuitenkin mua ei paljon nuhat haitannu, sillä musta olis tullu maailman onnellisin, jso en sitä jo valmiiks olis ollu. Sain Mian kanssa lipun Himin keikalle!

noin kolmen viikon palaset
Sitten vielä, mulla on ihan hirveä hiuskriisi. Ensinnäkin, rakastan mun punasta tukkaa. Toi on niin pirteä ja tuo vähän piristystä elämään, enkä haluaisi luopua. Toiseksi, mä oon saanu päähäni taas jonkun hippiajatuksen siitä, kuinka hiusvärit tuhoaa kaiken, ja haluan olla naturaali. Ja kolmanneksi olen laiska, enkä jaksa värjätä tukkaa ikinä. Neljänneksi, hiusvärit vie rahaa. (Kaksi viimeisintä, juurikasvu punasessa tukassa ei oo kaikkein kauneinta.) Eli se ois vähän niinku 1-4, punaset häviää. Vaik punaset on niin niin kivat, et ne ansaitsee kaks pistettä! Joten 2-4. Se ei riitä.

Mulla olis siis ideana lähteä kohti omaa, ah, niin ihanaa, maantienharmaata kohti. Ja ei, en aio pitää tukkaani maantien harmaana, vaan ajattelin siihen raitoja, liukuvärjäystä tai jotain. En tiedä. Sehän tässä kriisiä tuottaa. Ja vielä se, että mun hiukset on ollu aina kuivat ja karheat plus, oon vasta avannu niistä rastat, joten värinpoisto ehkä tappaa ne lopullisesti. (3-4, punanen kirii voittoa). Eli en tosiaan tiedä mitä teen. Pitäis vaan astella kampaamoon ja sanoa että APUASAATANA.


Kuvassa googlattuja inspiraation riekaleita. Hakusanoina red hair dip dyed ja liukuvärjäys.
Oon tosiaan laiskalla päällä. mutta tosta näkee jotain, mut en tiedä vielä itekään miten noita haluisin ja niin.

Tää nuhanenä laittaa kohta tietokoneen sivuun ja lukee hetken vaikka aku ankkaa, josko uni tulis. Aamulla potkittava ittesä töihin. Hyviä öitä rakkaat! (:

maanantai 11. marraskuuta 2013

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Tähänkö taas tultiin vaikken tahtonutkaan?

Rakkaus on tahditon...

...ja paljon muuta. Toi biisi on tällä hetkellä yks lemppareista. Se on niin menevä ja ilonen ja samalla kolahtaa muhun aika hyvin muutenkin. Mutta niin. En tullu mitään avautumista tänne kirjottamaan. Mä en ajattele nyt. Mä haluun elää. Mä haluun luottaa niihin, jotka on mun vieressä. Muut mä työnnän pois.

He's my best friend and that's why.