keskiviikko 13. marraskuuta 2013

NEVER SAY NEVER



Kolme vuotta sitten sanoin, ettei minusta tule ikinä lähihoitajaa. Puoli vuotta sitten taas, etten istu koulun penkkiin viiteen vuoteen. Silti kuitenkin 2.1.2014 eteenpäin istun koulunpenkillä täällä Äänekoskella ja opiskelen itseni lähihoitajaksi. Olen siitä(kin) hyvin iloinen, koska sitten tiedän, että työttömyysmahdollisuudet vähenee huimasti ja mun on mahollista tehä just niitä hommia, mitä mä tahdonkin. Elämä rullaa niin niin hienosti.

Tuntu aluks tyhmältä hehkuttaa tätä onnea täällä ja samalla saattaa masentaa muita. Mut sit mä hokasin, et vaikka mä olen itkeskellyt monia asioita tänne blogiin, niin mä kuitenkin tein tän siks, että mä halusin alottaa uuden vaiheen elämässä, onnellisen vaiheen. Tää blogi on sitä varten, että voi sanoa olevansa onnellinen. Sitä paitsi, kaikilla on huonojakin jaksoja. Ja ehkä joku huomaa tästä mun onnesta sen, että se aurinko paistaa risukasaankin jonain päivänä. Joten siis, jaksamisia kaikille! Älkää ikinä menettäkö toivoanne, vaan uskokaa, että joku päivä kaikki on hyvin. Ja mikä tärkeintä, älkää koskaan sanoko ei koskaan. Tai sanokaa vaan, mutta unohtakaa noudattaa sitä. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

piristä mua, darling