sanoin

"Tää vuos oli kyllä mahtava, mä kasvoin ehkä enemmän ku ikinä, siis henkisesti. Musta tuli paljon itsevarmempi, luottavaisempi, mutta epäilevämpi, onnellisempi, vahvempi, aidompi, rohkeampi, vaativampi ja isompi. 2011 vuos oli varmaan mun elämän vaikein, joten 2012 tuntuu varmasti paremmalta, mutta mä oikeasti opin niin paljon juttuja. Mä tein virheitä, ihan lukemattomasti, mutta mä opin niistä jokaisesta. Enää mä en työnnä pois ihmistä, jonka tarvin mun vierelle. Enää mä en unohda mun ystäviä, kun olen tavattoman ihastunut. Enää mä en ahdistu niin usein, koska mä osaan hengittää. Enää mä en ole yhtä heikko kuin ennen, koska musta on tullu vahva.

Tää vuos oli täynnä itkua ja naurua, surua ja iloa. Mä voin kertoa, että mä olin maailman onnellisin tyttö tänä vuonna. Mua hymyilytti niin paljo, et kyyneleet valu mun silmistä. Mut mä olin myös maailman surullisin tyttö, mä en voinut tehdä muuta kuin lukittautua kotiini ja itkeä kolme päivää putkeen. Mutta aina, kaikki järjesty. Nyt mä olen ihan tyytyväinen ja onnellinen, viakkakin kouluhommien keskellä hieman stressaantunut, mutta se kuuluu asiaan.

Oon enemmän kuin valmis vastaanottamaan uuden vuoden, koska tää vuos oli parempi kun edellinen, niin seuraavasta tulee vielä mahtavampi. Mä oon valmis nousemaan ja jatkamaan matkaa. Ens vuonna on varmaan luvassa iloja ja suruja ja paljon muutoksia, sillä mun koulut loppuu ja elämä muuttuu sen kautta. Ainoo asia mitä mä toivon ensi vuodelta, sen lisäks, että se olis vähintään yhtä hyvä kuin edeltäjänsä, on se, että mä en halua menettää yhtään mun läheistä ihmistä (enkä Poitsua!). Mun vuosista, oli se sitten uusi tai vanha, tekee aina onnellisemman ne ihmiset, ketkä mun vieressä seisoo. Mulla on maailman parhaimmat ystävät, jotka on kaikki ihan erilaisia, mut silti yhtä tärkeitä, ja niistä mä en luovu, vaikka ois vuos 2079.

ps. Erityiskiitos tästä vuodesta Tatulle, koska se on maailman ihanin. <3" 

Näin kirjoitin vuosi sitten tänne. Tosta tekstistä tuli tosi hyvä olo nyt, ja on tosi hyvä olo lähtee kertoon tästä vuodesta myöskin. On vaan aina niin vaikeeta alottaa... VAROITUS: Tästä tulee pitkä teksti.

Mun vuosi alko sillä, kun heräsin sen kaikkein rakkaimman ja tärkeimmän vierestä, mutta samalla mä myös "päätin" sen ihmissuhteen. Niin tapahtu viimesimmän vuoden aikana puolin ja toisin, mutta tuossa se vieressä kaikesta huolimatta kököttää. Ja siitä olen ihan helvetin kiitollinen joka ikinen päivä. Kaikista muistakin rakkaista olen kiitollinen. En ole menettänyt yhtään tärkeää ihmistä tämän vuoden aikana, ja mulla on (edelleen) maailman mahtavimmat ihmiset ympärillä. Niin ihana perhe ja niin ihanat ystävät!

Itsestäni voisin myös vähän puhua... Olen suunnattoman ylpeä itestäni, siis aivan älyttömän ylpeä! Valmistuin ajallani nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi, toisin kuin varmaan kaikki tämän pallon ihmiset uskoivat, minä mukaan lukien. Mä kuitenkin skarppasin sitten kun oli pakko ja mä hoidin homman niin sanotusti himaan. Opettaja sanoi minulle kevätjuhlaaamuna "Riitta, sä saat paperit tänään!". Huh huh, aikamoinen suoritus oikeastaan. 

Mulla kävi valmistuttuani todella hyvä tuuri, enkä joutunut työttömäksi, niinkuin valitettavasti useimmat kolleegoistani. Olen tehnyt puoli vuotta päihdetyötä, josta olen nauttinut todella paljon. Se on antanut ja myös ottanut minulta voimia, se on ohjannut elämässä ja rikastuttanut hirmuisesti. Uutta alkua ja uutta koulua luvassa vuoden vaihteen jälkeen, jolloin työpaikka saa jäädä taa ja lähden kohti uusia seikkailuja. 

Olen myös muuttanut Äänekoskelle Karhunlähteelle kivaan kämppään. Asunto on isompi kuin edelliseni, mutta silti alkaa välillä käymään hieman ahtaaksi tämä. Varsinkin kun harvoin siellä yksin tulee majailtua. Muita suuria ja mahtavia mullistuksia en jaksa luetella, ehkä tuossa ne tärkeimmät. Paitsi hei, meikäläinen siirty nykyaikaan ja hankin älypuhelimen! Wuhu!

Uusi vuosi, uudet kujeet, eikös se niin mene? Tosiaan vuoden alusta alkaa koulu ja tästä tytöstä tulee jonain kauniina (tai vähemmän kauniina) päivänä lähihoitaja. Opiskelukammoinen tyttö sai sitten hankittua itsensä kouluunkin tässä. Noh, katsotaan mitä tuleman pitää... Lisäksi aion jatkaa taas muutaman kuukauden tauolla ollutta treenaamista, pitää ihmissuhteet kasassa ja muistaa ystäviä ja perhettä tarpeeksi usein. Mitähän muita uuden vuoden juttuja mulla on taas mielessä...

Ainiin, lupaukset... "Lupaan etten lupaa mitään" on ehkä maailman kuuluisin lupaus ikinä, enkä tosiaan sano sitä. Mietin luvata limpparilakkoa, sipsilakkoa tai jotain muuta vastaavaa, mutta koska nuo on aina niin huonoja menestymään niin päätin, että LUPAAN OLLA PITÄMÄTTÄ VUODEN AIKANA MITÄÄN LAKKOA. Jos haluan syödä sipsiä vähemmän, sitten syön, mutta lakkoihin en ala. Sitä tekee vaan enemmän mieli kaikkea, jos alkaa lakkoilemaan. Lupaan myös kasvaa taas ihmisenä, oppia paljon uutta (suht hyvä tavote, kun alottaa uuden koulun), KOITTAA olla ahkerampi valokuvaaja ja bloggaaja. (Tuo ei ollu varsinainen lupaus, se oli yrityslupaus) Ja aina voi luvata olla kiltimpi, ystävällisempi ja ihanampi, mutta minä olen sitä valmiiksi niin kovasti, että en tiedä voiko enää parempaan pystyä. ;) Hah hah, no lupaan rakastaa vähän enemmän mun tärkeitä ihmisiä!

Hyvää uutta vuotta kaikille, juhlikaahan riittävästi, mutta olkaa varovaisia! Puspus.