tiistai 28. tammikuuta 2014

Ahistusvuoria ja suoriutumishuolia.

Entinen vihollinen, Ahdistus, yllätti mut jälleen... Kovasti mä olen sitä eri tilanteissa vastaan taistellut, mutta enää mun pää ei tainnu sitten jaksaa. Mä jotenkin luulin, ettei se tulis enää takasin, eikä mun tarvis enää ikinä huolehtia siitä, mutta kappas kappas.

Eilen salilla ollessani tein selkää ja ahistus tul ihuutamaan mun pään sisälle, että tää kaatuu, tää kaatuu! Olin varma, että koko hökötys romahtaa ja mä olen pää edellä niskat vinossa maassa. Selvisin siitä kuitenkin hengissä, vaikka ainoo asia mihin keskityin oli se, mitä ahistus mun pään sisällä sano.

Tänään taas oli koulupäivä. Lähdin kotoa ajoissa, jotta kerkeisin syömään. Olisin kerennyt, mutten voinut mennä. Koulu on vielä minulle melko uusi, ja se on iso, joten se on täynnä tuntemattomia ihmisiä. En vaan pystynyt menemään ruokalaan. Vaikka nälkä oli kamala ja kotiin tiesi pääsevän vasta neljän tunnin päästä. En vaan voinut yksinkertaisesti mennä sinne.

Lisäksi koulussa tuntuu muutenkin välillä hieman hankalalle. Luokallani on todella mukavia ihmisiä, he kaikki tulevat niin hyvin toimeen. Minusta vaan tuntuu, etten kuulu sinne. Olen ollut paljon pois tunneilta, joilla muut ovat olleet, koska minulla on ne tiedot jo aiemmista opinnoistani. Tuntuu, että kaikki muut ovat ryhmäytyneet, mutta minä en. Luulin sopeutuvani joukkoon hyvin ja nopeasti, mutta ahistus tuli ja sanoi minulle, etten kuulu sinne. Nyt en tiedä enää mitä ihmettä teen.

Lisäksi meillä oli tänään tentti, eka tentti. Olin huomannut facebookissa jotain puhetta ja selaillut paperit nopeasti läpi. En kuitenkaan uskonut tentin olevan tänään, sillä kukaan ei ollut minulle siitä maininnut. TEntti meni loppujen lopuksi ihan hyvin, muttei niin hyvin kuin olisin tahtonut ja olisin ollut jotenkin valmis tekemään sen eteen.

Tänään on siis ollut ihan kammottava päivä. Niin kammottava, että tekisi mieli mennä peiton alle ja itkeä. Kaikesta huolimatta olen ollut mukava ja kirjoitellut tässä Tatun opinnäytetyötä. Lupasin auttaa siinä. Tänään siinä autankin koko illan taas. Miksiköhän mä olen tällanen, ettei voi sanoa ei? Tai ei halua. Autan aina muita, vaikka omat voimat olisi loppuneet jo tunteja sitten, niin aina löytyy voimaa auttaa muita. Tää on loppujen lopuks todella syvältä välillä. Varsinkin, kun joskus huomaa, että ihmiset käyttää toisten avuliaisuutta hyväkseen.

Toivottavasti teillä on parempi päivä! JA onneksi on kyseessä vaan huono päivä, eikä huono elämä (;

torstai 23. tammikuuta 2014

oletko kotona? 3 ja rauha

Keittiöön juuri laitettu liitutauluni! Oh, how much I love it. Ostin tosiaan viime viikolla (?) muiden hassujen heräteostosten seassa Alemakasiinista liitutaulutarraa. Tuo ei kovin kallista ole (5,95?) ja siinä tulee kahen metrin suikaleen lisäksi kolme väri- ja kaksi valkoliitua. Tolla saa helposti ja halvasti piristettyä kämppää ja sitä on vielä luvassa lisää, kunhan tässä innostun... Tosta helppoa en ehkä sittenkään allekirjottais, sillä sen paikoilleen laittaminen ilman ilmakupruja meinas raastaa hermoja pahemman kerran, mutta nyt se on jotenkin paikoillaan. Tota oli onneks helppo repiä aina irti ja liimata uudestaan. Eikä jäänyt repsottamaan. Eli toi on siis vähän niinkuin kontaktimuovia, poistetaan suojapaperi ja laitetaan paikoilleen. Noh, toi kuulosti vähän liian helpolta, mutta kuitenkin :--D Lisäksi 'kehystin' ton mun noppateipillä. Ihana lisä keittiössäni! Mitäs sanotte? 


Sitten toisille nurkille asunnossani, eli tuonne pikkuruiseen makuutilaan. Siellä seinällä komeilee minun rakas unisiepparini. Olin kauan haaveillut tuollaisesta ja viime kesänä Jenni sellaisen minulle ulkomailta toi. Tuo on aivan ihana ja kuuluu mun suosikkeihin tässä kämpässä, ehdottomasti. (Kuten huomaatte, seinät ei ole miltään osin se kaunein asia tässä asunnossa, mutta hämään ne pois silmistä. Ei niitä ohimennen täällä huomaa.)


Täällä on melko hiljasta ja rauhallista ollu nyt viime aikoina, kun Tatu ei ole täällä oikeastaan ollenkaan ollut nyt pariin viikkoon. Olen siitä syystä yrittänyt olla paljon menossa ja 'ajattelematta' tätä hiljaisuutta. Onkin ollut ihan uskomattoman ihania iltoja kavereitten kanssa viime päivinä. Meillä on ollu tyttöjen baari-ilta, lautapeli-ilta ja sitten ihan muuten vaan kaiken näköistä. Oon kuitenkin kerenny vähäsen 'nauttimaan' tästä rauhasta ja yksinäisyydestä, silloin tällöin. En oo oikeen kauheen hyvin tota osannu, vaan on pitäny säntäillä joka paikkaan tylsyyksissä. Nyt kuitenkin aion sunnuntaihin asti olla kotona mahdollisimman paljon ja osata nauttia tästä yksinäisyydestä. Aion syödä hyvin, maata sohvalla, kattoa elokuvia ja sarjoja, lakata kynsiä, neuloa, maalata, valokuvata, ulkoilla, käydä salilla, nukkua, herkutella, sisustaa... Saa nähdä montako juttua noista tulee tehtyä, mutta yritetään ainakin! Ja toki välillä kerkiää ystäviäkin nähdä varmasti, mutta aion keskittyä itseeni huolella! (En ole mitenkään yksinäinen, vaikka yksikseen olen ollutkin, siis yrittänyt olla. Koitan vaan opettaa itseni uudestaan nauttimaan tästä, enkä mennä viipottaa. Sunnuntaina sitten taas täällä on seuraa mulla, niin pitää nauttia vielä kun kerkiää ;> )



Tälläistä on mun yksinäisyyden nauttiminen aina välillä... Ihanaa hemmotella itteään!

























Ihana rasiani. Alemakasiinista tuli tuokin ostettua. Mun lempifarkkuihin tuli reikä ja ostin sitten neulaa ja lankaa, jotta sain ne korjattua. Jotta neula ja lanka on tallessa seuraavienkin reikien kohdalla, niin ne säilyy tuollaisessa söpössä peltirasiassa, love it.

PS. Mä oon tosi onnellinen ja hyväntuulinen. Toi valo mikä tuolta taivaalta tulee ja mikä täällä maassa ton valkosen aineen takia jo näkyy niin on ihan mahtavuutta. On ollu niin nättejä ilmoja, että oikein harmittaa, ettei ole kerennyt niitä vielä kuvailemaan. Saa nähdä miten huomenna... Nauttikaa talvesta, vaikka toi pakkanen välillä ärsyttääkin, mutta kyllä se siitä! Jos joku tietää Äänekoskella hyviä kuvailukohteita, niin mulle voi ilmottaa. Hyvää talvea muruset!

maanantai 20. tammikuuta 2014

oletko kotona? 2 ja arvostelijan viha

Täällä mä olen! Vaikka mun kirjotusinto, ja -ahkeruus on ollut hukassa. Ollu vähän iteki hukassa. Mut silti ihan paikalla. Tunsin itteni niin niin laiskaks, että oli pakko ees jotain tekstiä tulla tuottamaan. Kohta ois varmaan tullu soittoja, et oonko hengissä. :--D Asiaa ois enemmän ku tasavallan presidentillä, muttei taitoa sano niitä silleen kivasti, niin jätän siks sanomatta. Koitan hankkia kirjotusmotivaatiota ja -taitoa lähipäivinä jostain kaapin takaa.


Anyway! Kattokaa mua. Kattokaa kuin mä hymyilen, kuin mä oon onnellinen. Tämmönen tyttö musta on tullu 21-vuoden aikana. Varmaan on virheitä takana ja sellasiakin, joista voi arvostella ja tuomita. Antaa mennä, mä en välitä. Mutta pliis, älkää arvostelko mua (tai ketään muutakaan) asioiden suhteen, jotka tekee sen ihmisen onnelliseksi. Onnellisemmaksi kuin ikinä. NEVEREVER. Ja ylipäätään kun arvostelette, niin olkaa varmoja omasta täydellisyydestänne, virheettömyydestänne ja siitä, että tiedätte asian jokaisen puolen, josta arvostelette. (=älkää arvostelko, koska paskan vitut te ootte täydellisiä. AHAHHAHAHAHA.)


Tässä taas kurkistusta mun kotiin. Ja mun keittiöön. Rakastan tota lamppua ja sen yksinkertaisuutta niin paljon. Ja toi kellokin on mahtava! Ihana ja iso ja täysin mun värinen ja tyylinen. Se oli Tatun ja nyt se on täällä ja se sopii tohon vähän niinku nenä päähän. Mut toi seinä... Mun violetti keittiön seinä. Nyt kun taas tuijotan sitä, tekis mieli oksentaa kuin ruma se on, mutta en oksenna. Mä oon saanu sen pois mun silmistä ja mielestä, enkä mä edes aattele sitä. Toi kello vie kaiken huomion. Kiitos sille.


Tässä keittiöö vähän matalammasta näkökulmasta. Toi pöytä harvoin näyttää tolle. Se on yleensä kauheitten paperikasojen + muun härpäkkeen alla. Olin vaan just taanu siivottua sen, niin nappasin kuvan kun se itse pöytäkin näkyi. Älkää kattoko tota seinää, kello ei peitä sitä just nyt.... Te kyllä missaatte mun uusimman heräteostoksen, kun tää kuva on ehkä viikon vanha. Ostin kaks ihanaa ja söpöä bambutablettia tuohon. Ne on ihanatihanatihanat! Mut mun yks lemppareimmista sisustusjutuista tässä kämpässä on noi kukat. ;Kuivatut ruusut sinisessä lasimaljakossa. Mä rakastan kukkia ylikaiken, mut mulla ei oo sellasia, koska ne ei mulla pysy hengissä. Surullista mutta totta. Ja on noissa muistoja ja tunnearvoakin noissa ruusuissa. Ainoot ruusut jotka oon ehjinä kuivanu ja säilyttäny. Ne muistuttaa mua mun valmistumisesta ja siitä että oon saanu elämässä jotain aikaseks. Sain noi tosiaan valmistujaislahjana Tatulta. Joskus (lue:aina) kun sattuu olemaan vaikee aamu, niin noi kukat muistuttaa, että sä oot päässy jo noin pitkälle, sä pääset vielä pitemmälle, kunhan vaan jaksat herätä. Love it! Nykyään toi ikkunalauta on myös aivan romahtamispisteessä. Se joutuu kannattelemaan niin niin paljon tavaraa. Kasaan siihen mm. kaiken.

Hyvää illanjatkoa ihanat! (:

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

oletko kotona? osa1



Nyt siis vihdoin ja viimein aion näyttää vähän tätä mun asuntoa pala kerrallaan. ELIKKÄ tossa on nyt mun sohvaa, joka yleensä kerää kaiken tavaran lautasista ja sipsipusseista kuumemittariin ja hiuspinneihin. Nyt kuitenkin siistinä. Lisäksi tarkemmin kuvia tyynyistä. 

    Rakastan tyynyjä, niitä pitää olla paljon paljon! 2. kuvassa on tuo turkoosi tyyny. Se on mun lemppari, tai oikeastaan niitä on kaksi. Sain ne äitiltä joululahjaksi ja ne on tehty samasta kankaasta kuin mun verhot, jotka näytän joskus tulevaisuudessa. 3. kuvassa pieni autotyyny, joka on ostettu muutama vuosi sitten Robinhoodista ihan vaan siksi, että se oli niin kiva ja söpö. 4. kuvassa on tyyny, jonka sain työssäoppimisjaksoni päätyttyä Monikulttuurikeskus Saagasta. Sen on tehnyt yksi mies, joka muistaakseeni oli Iranista kotoisin. Hän oli hymin lahjakas erilaisissa käsitöissä ja teki näitä Saagassa myyntiin. Tällä tyynyllä on siis tunnearvoakin. 

tiistai 7. tammikuuta 2014

onnea ja uutta

Niinhän tuo on vuosikin jo vaihtunu uuteen ja vähän muuttunu elämä tässä. Uudessa koulussa siis olen jo päivän verran pyöriny ja oli taas yltiöpitkä viikonloppu täynnä monenmoista. Huomisaamuna levänneenä lyhyeen kouluviikkoon! Tai no, levänneenä... juu onhan tässä tullu levättyä ja riehuttua useampi päivä, mutta eilinen "vähän" venähti ja tultiin kotiin siinä kahdeksan jälkeen (siis tänä aamuna) eikä siinä sitten nukutanu niin pelailtiin sängyssä varmaan kaksi tuntia kolmen vihjeen maapeliä (don't even ask) eli siis sängystä noustiin ilta puoli seitsemän.... saas nähä monelta tulee uni tänä iltana tytöllä silmään... No juu. Mä koitan olla hieman ahkerampi tän blogin suhteen ja ajattelinkin postailla teille vähän mun kodista tässä lähitulevaisuudessa. (postausideoita otetaan vastaan)

Tällä hetkellä täällä asunnossa varmaan juoksee rottia ja hiiriä, eikä kummastuttais jos jostain vaatekasojen alta paljastuis ruumis. Koti siis on kuin pommin jäljiltä. Olen monta päivää sanonut itselleni, että HUOMENNA on se suuri päivä, jolloin siivoan. Sitä huomista ei vaan koskaan tule. Siksipä tänään alotin ja siivosin sohvan, ja "makuuhuoneen" huomasin kuinka yksinkertasta ja helppoa tää homma on, kun vähän palottelee. Huomenna mahdollisesti keittiö.

Uuden vuoden kunniaksi uudistin blogin ulkoasuakin ja samalla huomasin että pikakommentointi nappulat näkyy! (eivät edellisessä jostain syystä näkyneet) Eli nyt vaan tykkäilemään tai ei tykkäilemään! Tästäpä tuli sekava sepustus, mutta olkoot, kyllä te selvän saatte.