torstai 15. tammikuuta 2015

Hetki aikaa sanoa asiat

Stereotypia ja kuvitelma opiskelijaelämästä on tällä hetkellä mun kohalla kaukana todellisuudesta. Sanasta opiskelijaelämä tulee mieleen hullut opiskelijabileet ja krapulassa tentissä istuminen. Mun tapauksessa tentissä istutaan yövuorosta tultua, silmät ristissä haukotellen. 

Joskus huvittaa itseäkin tämä touhu, eihän tässä ole mitään järkeä. Yritän pärjätä mahdollisimman hyvin koulussa, olen todella kiinnostunut asioista, varsinkin kun osaamisalaopinnot alkoivat ja nyt jokainen aine kiinnostaa kovasti. Samalla ravaan vuorotyössä. Mutta en valita. 

Itse olen tän kaiken valinnu ja oon tosi tyytyväinen. Teen sellasta duunia mistä tykkään ja opiskelen alaa mikä kiinnostaa.   Ilman tota työpaikkaa tuskin enää opiskelisin, ihan taloudellisista syistä. Ja mä oon tosi onnellinen, että sain ton työn, koska niitä ei oo tarjolla liikaa kellekkään. 

Mut jos voisin muuttaa tätä maailmaa ja asiat ois paremmin. Mä en kävis töissä, mä keskittysin ihan täysin opiskeluun. Koska vaikka toi työ opettaa ihan tosi paljon ja on palkitsevaa niin kyllähän se vie aikaa. Ei mulla oo samalla tavalla aikaa panostaa opiskeluun kun ois jos olisin pelkästään opiskelija. 

Tähän kaikkeen pitäs jäädä jotain vapaa-aikaa, muutakin kuin joka täyttyy välttämättömistä yöunista. Kämppä näyttää kaaokselta, koska ei ole aikaa siivota. Käytettävät vaatteet on koko ajan vähissä, enkä todellakaan ees kehtaa näyttää miltä mun pyykkivuori näyttää... 

Nyt päätin et on pakko raivata kalenteriin jotain aikaa ja alotin säännöllisen harrastuksen, joogan. 1,5 tuntia viikossa aikaa ihan vaan itteeni.  Lisäks pitäs keretä ihmissuhteitaan vaalimaan. Onneks ainakin osa mun ystävistä ymmärtää, mitä mun elämä on ja et mulla  ei meinaa olla aikaa. Se et mulla ei oo aikaa ei toki tarkota sitä etten välittäis. 

Syy tähän kaikkeen on se, että olen vielä nuori, alle 25. En myöskään hakenut työvoimatoimiston kautta opiskelemaan tai halua velkaantua opintolainasta. Näistä syistä saan noin 425 euroa kuukaudessa opintorahaa. Ja eihän tuo iso raha ole. Vaikka asun pienessä kaupungissa, melko halvassa asunnossa niin eipä tuosta vuokran jälkeen liian montaa kymppiä jää. Ja sitten pitäis laskutkin maksaa. 

Mutta elämä hymyilee. Mulla on ystäviä, mulla on unelmat toteutumassa uran suhteen ja mä istun kahvikupin kanssa koulun kahvilassa kirjottamassa tätä päivitystä. Hyvä päivä tulossa! 

Ja joo mä oisin voinu syödä ja juoda aamupalani kotona ja säästää rahat, mut halusin pois sen kaaoksen keskeltä ajattelemassa siivoomista, tiskaamista ja pyykkäämistä. Ja nyt mulla on säästölinja meneillään, koska keväällä lähen viikoksi Egyptiin. En malta odottaa! 

Kiireettömämpää arkea teille! Älkää nostelko punttia jauhelihaa paistaessanne  tai syökö ruokaa koulukirja kädessä niinku mä teen, nauttikaa arjesta. 

tiistai 6. tammikuuta 2015

Huomenta




AAMU on käynnistynyt viimeset kolme tuntia. Sen aikana oon kerenny juomaan yhen kupillisen kaakaoa ja yhen mehua. Oon kattonu nykyajan lastenohjelmia, ja voi luoja, kuka tota roskaa ees tekee? Mietin myös taas kerran, että haluisin poliisiks. Haluisin myös yliopistoon. Toivon, etten polttais tupakkaa ja et oisin ahkerampi. Mut oikeestaan kaikki on varmaan ihan jees.

Nyt soi: Juha Tapio ja Anna Puu - Planeetat, enkelit ja kuu