keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Unelma vuodelle 2016

Mulla on tälle vuodelle yks iso unelma; päästä Thaimaaseen. Ilmoitin kyllä jo, että syksyllä me mennään Thaimaaseen. Vielä ei oo rahatilanteen takia lentolippuja varattu, mutta heti kun arki lähtee rullaamaan aion säästää matkarahat. En oo vielä ihan varma, mut reppureissaus olis houkuttelevin vaihtoehto. Thaimaassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa, ettei kaikkea voi keretä kokemaan, kun tarkoituksena ois olla 2 viikkoa. Mutta enemmän näkee reppuselässä kuin yhden hotellin aurinkotuolista. En malta odottaa. Jossain saarella bungalowin terassilla mojito kädessä kuulostaa vaan liian täydelliseltä. Oon vaan selaillu nettiä ja tutkinu thaimaata sohvalta käsin, KAIKKI REISSUVINKIT OTETAAN VASTAAN. Snorklaaminen, fullmoonparty ja löhöily on ainakin tällä hetkellä mun ykkössuosikkisuunnitelmat. Onneks mun matkaseuralainen on varsin sopeutuva; kaikki käy, kuhan sen ei tarvi hoitaa asioita. 

lauantai 2. tammikuuta 2016

Kuuluuko?

Aattelin ton viime öisen tekstin jälkeen kirjottaa jotain järkevämpääkin. Jos vaikka kertosin mitä mulle kuuluu, tai kuulu viime vuonna. 


Ehkä kaikkein ihanin juttu oli Afrikka. Oltiin ukon perheen kanssa viikko Egyptissä, ja kuten valmiiksi arvasinkin, mä rakastan Afrikkaa. 


Ja kun matkustelemisen pariin pääs, niin syksyllä käytiin vielä kahestaan Hollannissa. Ja voi kyllä, rakastan sitäkin. Ei, en ollut koko reissua niin pilvessä, että olisin rakastanut kaikkea. Se kaupunki oli vaan jotain niin kaunista. Kaikki ne vanhat talot, joet, sillat, ihmiset... Sinne tahdon vielä palata. Suosittelen ehdottomasti. 


Viime vuonna erehdyin ottamaan ripsenpidennykset, joita kävin huoltamassa puol vuotta. Ja trkis taas mieli ottaa. On ne vaan niin helpot. Tuli vaan syksyllä työt lopetettua niin paha opiskelijabudjetti vastaan, että oli tuollaisesta hömpötyksestä luovuttava. Löysin kyllä Diorin ripsarista hyvän korvaajan, en luopus siitä mistään hinnasta. Mut ehkä mä vielä ne ripset käyn laitattaa...


Tän vuoden saavutus nro 1 oli se, kun sain lähihoitajan paperit. Näin mä kyllä vaivaakin. 


Loppu vuodesta mulla oli onneks aikaa olla mun kotikonnuillakin jonkun verran. Mulla on siellä niin ihana perhe, et harmittaa olla täällä kaukana keskisessä Suomessa. Onneks sinne ajaa vaan kolme tuntia. 

Niin siis, mulle kuuluu ihan hyvää. Oon ehkä aikuistunu ihan pikkasen. Rakastan mun sohvaa, enkä jaksa aina olla bailaamassa. Tulihan sitä toki bailattuakin, välillä tuli ylilyöntejäkin, mut niitä ei muistella. Tällä hetkellä teen sijaisuuksia mielenterveys- ja päihdetyön parissa, josta hirveesti tykkään. En voi tosin kieltää, etteikö ois ihan perseestä täytellä liiton ja kelan lappuja ja lähetellä palkkatodistuksia ja toivoa, et joskus tulis rahaa. Nii joo ja pitää mainita, et taas uuden vuoden alkaessa alkaa urheilu. Aina yhtä hauska vitsi. Tällä kertaa toivon et alan oikeesti urheilee, koska oon turvonnu vuodessa varmaan lähemmäs kymmenen kiloa, tai ainakin siltä musta tuntuu. Mut eipä tuo ihme ole ku oon juonu ja syöny ihan saatanasti. Että sellasta.

Ps. En todellakaan ole tipattomalla. 

Onko mulla sanottavaa?

Oon tässä harkinnut taas pitkään blogin kirjoittamista. Miettiny, että en mä kuitenkaan ehdi/jaksa/muista päivittää kuulumisiani, mutta silti on ollut valtava halu kirjottaa. Oon pohtinut uuden vähemmän sekavamman blogin tekemistä ja miettinyt jotain blogiteemaa. Tykkään hirveästi DIY-jutuista ja miettinyt, josko perustaisin siitä kertovan blogin, mutta todennut, että minulla ei ole aikaa tehdä niin paljon juttuja, että niistä blogia saisi. 

Olen siis tullut siihen tulokseen, etten tee uutta blogia vaan pidän tämän vanhan, kuolleista heräävän, sekavan blogin. Ihan vaikka siks, et mun elämä on just tällasta. 

Suurin syy, miksi blogini kuoli on nykyaika. Ja se, et mä olen siinä mukana ja mun tietokone on paska. Blogikirjotuksia on inhottava tehdä puhelimella tai tabletilla, varsinkin puhelimella, kun ei oo ihan varma miltä ne sit näyttää valmiina. En lupaa mitään, mutta voisin tästä teknologiavastaisuudestani huolimatta alkaa yrittää taas päivittämään ihanan sekaista elämääni teille. 

Nyt ehkä kerron yllättävää tietoa itsestäni; jatkan tyynestämerestä kertovan dokumentin katselua. Näitä meillä on katottu tänään melkein kolme tuntia. Ja kyllä, näistä täällä meillä tykätään. Suosittelen.